Hayley's Cuisine

Raikas, kesäinen ja kevyt jälkkäri? Jotain mikä sopii tuhdimmankin grilliaterian päätteeksi? Viilennyksen tarvetta kesäkuumalla? No, voit korkata sidukan ja poimia suuhun torireissulta haalittuja kesämarjoja. Tai yhdistää nämä lusikoitavaan, juhlalliseen jälkkärimuotoon! Vain täysi-ikäisille!

Tässä versiossa omppua, mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa... ja sidukkaa.
Niin, ja tietystikin sitruunamelissaa, joka kruunaa makuelämyksen.

Lusikoitava siiderihyytelö tykkää mistä vain marjoista ja hedelmistä, ja jos vielä löydät sekaan sitruunamelissaa, minttua, basilikaa tai muuta jälkkäriyrttiä, on tulos entistä komeampi ja maistuvampi. Ja jos pakkasessa on vielä viime kesän marjoja, käytä ne nyt tähän. Kohmeiset marjat nopeuttavat liivatteen hyytymistä, ja annokset valmistuvat jääkaapissa lusikoitavaan muotoon pääruoan syömisen aikana! (Marjat sulavat ja hyytelö viilenee ja jähmettyy hallitusti.) Annosmaljojen, -kulhojen tai -lasien valinnassa kannattaa muuten huomioida, että valtaosa marjoista, hedelmistä ja yrteistä pyrkii pintaan kellumaan...

Sidukkana käytin tässä Golden Capin omppuklassikkoa, josta siitäkin sain maistiaisen parin uutuuden joukossa (tsekkaa Lemon Soda -fiiliksiä täältä).

Maistiaiset.

Siiderihyytelöä pakkasmarjoilla herkuteltiin jo parin
päivän päästä uudestaankin. Kun oli nuo hellesäät! ;)

Lusikoitava siideri(hyytelö)

X dl siideriä (1-2 dl per nenä)
X kpl liivatelehtiä (eli sama määrä kuin siideridesejä)
marjoja ja/tai hedelmäviipaleita (myös pakasteiset käyvät)
sitruunamelissaa, minttua tai basilikaa (ja sulkuhuomautus :P)

Laita liivatelehdet likoamaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kokoa sillä aikaa annoskulhoihin tai laseihin marjoja, hedelmäpaloja ja yrttejä. Kaada kylmä siideri kulhoon (tai esim. kannuun), mutta kuumenna puolisen desiä siideriä mikrossa kiehumispisteen tienoille. Purista liivatelehdet ylimäärävedestä, ja sulata ne kuumaan siideritilkkaan. Kaada sitten kuuma liivateseos muun siiderin joukkoon, sitä samalla sekoittaen. Kaada sitten siideriliemi annosastioihin, marjojen yms. päälle. Jäähdytä jääkaapissa, kunnes liivate on hyytynyt. (Jos käytät pakastemarjoja, prosessi on nopeampi!)

Sämpylöiden ja pasteijoiden leipominen on pyörinyt mielessä jo hyvän aikaa. Kunnon leipomissessio erityisesti hiivataikinan kanssa vaan on niin mukava juttu. Aikaahan se vie ja sitoo keittiöön lähettyville pitkäksi aikaa (tosin esim. lähikaupassa ehtii kyllä välissä käydä, taikinan kohotessa). Viime viikonloppuna löytyi vihdoin tuollainen leivonnalle vapaa aamupäivä. Ja jonkinmoista sämpylän ja pasteijan hybridiähän sieltä uunista lounaalle saatiin!

Nämä Arabian Polaris-sarjan perintölautaset sopivat täydellisesti
sämppärien väreihin. Pikkuisia salvianlehtiä näytillä!

Sanon luomuksiani täytetyksi sämpylöiksi. Eli sämpylätaikinan keskelle piilotetaan tuoreilla yrteillä maustettua jauhelihaa. (Oli tarkoitus punastuttaa se paprikajauheellakin, mutta unohdin...) En kuitenkaan tehnyt sämpylöistä ihan suljettuja, enkä tosin ihan avoimia piirakoitakaan. Sen sijaan pääsin viimeinkin testaamaan eräässä ihkussa ei-suomalaisessa blogissa bongaamaani taittelumallia. Todella vaivattomasti linkin vinkeillä syntyy siis ruusumaisen söpöjä pullia, sämpylöitä tai mitä nyt ikinä keksitkään leipaista.

Olen muuten noin niinkuin ylipäänsä heikkona erilaisiin leivonnaismalleihin. Siis niihin lukemattomiin tapoihin muotoilla leipiä, pyöritellä sämpylöitä, askarrella pullia ja rypytellä piiraita. Eri maat ja mantereet ovat kehitelleet omia tapojaan. Erilaiset kulttuuriperinteet ovat tuoneet vaikutuksensa. Ja emännät nyt vaan ovat kautta aikain olleet kekseliäitä! ;)

Mutta niin se vaan on, että näyttävä ruoka myös ilahduttaa. Ja nämä täytesämpyläiset olivat kyllä huippumaukkaitakin. Ja äiti, äiti... oon nyt jo niin iso, että osaan tykätä jo kapriksistakin. :D

Ja jos nämä Rinsessa Ruususen täytepullat miellyttävät silmäänne,
niin odottakaahan vaan mitä muuta pian on tulossa. Lähipostauksessa
tullaan nimittäin näkemään vieläkin vitsikkäämmän näköisiä,
makeatäytteisiä sämpylöitä... Teitä on varoitettu! ;)

Täytetyt sämpylät (2 pellillistä, eli noin 2 x 9 kpl)

Sämpylät

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 rkl hunajaa
2 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
noin 3.5 dl sämpyläjauhoja

Liuota hiiva lämpimään maitoon. Lisää hunaja, ja vispilöi joukkoon graham- ja vehnäjauhot. Heitä liina kulhon päälle, ja anna taikinanalun hengailla vartin verran (jauhot turpoavat). Mausta taikina suolalla, ja lisäile sämpyläjauhoja vähitellen. Lorauta alustuksen lomassa taikinaan vielä öljyä, ja muista, että jauhojen määrässä kannattaa nuukailla, vaivaamisen kanssa ei. Kohota taikina kaksinkertaiseksi, minkä jälkeen sopii aloittaa leipomispuuhat.

Jauhelihatäyte

400 g naudan jauhelihaa
50 g (?) sipulia
2-3 rkl kapriksia
timjamia
salviaa
mustapippuria
suolaa

Ruskista jauheliha, ja heitä sitten sipulikuutiot sekaan kuullottumaan. Lisää myös kaprikset ja reilusti timjamia ja silputtua salviaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä ennen sämpylöiden täyttämistä.

Kaulitse sämpylätaikinasta pieniä pyörylöitä, ja täytä ne jauhelihaseoksella. Taittele, painele, rypytä ja taiteile mielesi mukaan, ja anna sämppärien vielä nousta hetki pellillä, leivinliinalla peitettyinä. Voitele taikinapinnat ennen paistamista maidolla. Täytetyt sämpylät kypsyvät nopeasti, 225-asteisessa uunissa jo 10 minuuttia voi riittää! Tarkkaile väriä.

Taste of Helsinki -raflafestari on täällä taas! Kävin itse korkkaamassa tapahtuman jo torstaina, vaikkei sää ihan paras tuolloin ollutkaan. Makupalat sen sijaan olivat aika priimaa, ja yllättävän moni tuttukin tuli vastaan avajaispäivänä. Me malttamattomat! :D

Kello yhdestä myötäpäivään: (1) Ask: Luomukaritsaa, emmeriä (vehnälajike) ja Ahlbergin yrttejä. Törkeän hyvää lihaa, törkeän hyvät soosit, törkeän hyvät maut! Myös rapsakkaa elementtiä! Kymppisuoritus. (2) Tartar Tammisen rotukarjasta, näytöskeittiömaistiainen. (3) GoodPien huippuhyvät macaronit: minttu ja appelsiini. (4) Ravintola C: Hevostartar ja suola-aroniaa. Aikas ok, ehkä odotin vähän liikoja.

Näytöskeittiön parsamaistiainen (Smör).

Ihana pikkusacher (Kakku & Leipä Keisari).
Tapahtuman henki oli sama kuin Suomi-version lanseerausvuonna 2012. Jolloin muuten kirjoitin hienon blogipostauksen, jota en kuitenkaan koskaan julkaissut, kun kesälomakiireet ja -matkat puskivat päälle... Homma vaan unohtui ja postausrunkofaili jäi pölyttymään. Vaan saattepa nyt pikkukoosteen viime vuoden kuvistakin, hyvä että olin kirjoittanut annokset muistiin. :P Vasta jälkeenpäin muuten huomasin, että molempina vuosina kävin ravintola C:n hevosapajilla! Varsinainen hevoslihaskandaali! (Olen edelläkävijä!) ;) C:n pollet on muuten kotimaista tuotantoa...

Tänä vuonna Taste of Helsinki päästää innokkaimmat vierailijat kokkailemaan itsekin. Tapahtumaan houkuttelemani kaveri innostuikin tästä tilaisuudesta, ja kokkaili Suomen kokkimaajoukkueen opeissa lohta ja kampasimpukoita. Hauska idea!

Ravintola C (2012): Hevosen fileetä raparperin kera. Heppa oli tuolloin törkeän hyvää, ihana suutuntuma! Carelia (2012): Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita. Tykkäsin! Ja Akseli Herlevi on muuten hääräillyt tapahtuman ytimessä iloisena molempina vuosina.

Näytöskeittiömaistiaisia ja -tuotoksia 2012. Teemana villivihannekset ja -yrtit.

Meidän keittokirja (Tammi, 2010) teki sen taas... Tuo opus vaan on täynnä mitä inspiroivimpia reseptejä ja kuvia! On totisesti lunastanut otsikkonsa mukaisen roolin tässä kodissa. :) Täytyy vain toivoa, että kirjan sidonta kestää... Sivut ovat vielä yllättävän vähäklöhnäiset kiiltävän paperilaadun ansiosta.

Täsmäisku mantelisuoneen! Ihan tasaisesti sattumien ei tarvitsekaan
sijoittua, mutta tässä oli syntynyt varsinainen mantelipolku! :D

Mitäkö tällä kertaa? Meidän keittokirjan leivonta-osiossa on paljon herkullisen kuuloisia leipäohjeita, ja nyt pistin testiin soodalla kohotettavan vuokaleivän. Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta nimellä manteli-aprikoosipiimälimppu. Muokkasin reseptin omanlaisekseni tuplaamalla mantelit ja jättämällä erilaiset siemenet taikinasta pois. Suolan, siirapin ja jauhojen määriä on myös sovitettu. Niin, ja resepti muuten neuvoo hakkaamaan mantelit ja aprikoosit pieneksi... But why? Itse jätin mantelit kokonaisiksi, ja kuivatut (pehmeät) aprikoositkin ainoastaan puolitin. Makuasiahan tämäkin, mutta tykkään isoista sattumista sekä leivän leikkauspinnan että suutuntuman vuoksi.

Ja voi Viljami, että tuli herkullista leipää. Leivoin limpun illalla, ja kääräisin sen yöksi ohjeen neuvojen mukaisesti leivinliinaan. Ja aamupalalla oltiin kyllä haltioissaan. Mantelit eivät ole koskaan maistuneet näin hyviltä, ja Lidlin aleaprikoositkin yllättivät maukkaalla makeudellaan. Leipä on pehmeää, täynnä makua, ja kuoressa taas säilyy pieni rapsakkuus.

Esimerkkisuoritus pikkuisen kapaloitsemisesta. Mammablogimatskua! ;)

(Toim. huom. Olen tosi huono leipomaan juttuja, joita ei saa maistaa heti uunissa paiston jälkeen. Tai siis leivon hyvin, mutta maistan vaikkei saisi... Miten siis selvisin nyt rikkomatta leivän kuorta jo illalla, mikä siis aikuisten oikeasti vaikuttaa siihen, kuinka leipä jäähtyy ja hengittää? No, paistoin pienen osion taikinasta pienessä annoskulhossa. Ja tämä puolessa tunnissa kypsynyt minilimppu maisteltiin jo iltapalaksi. :D)

Piimälimppu aprikooseilla ja manteleilla
(Reseptimuunnelma, jonka inspiraationa Tammen (2010) Meidän keittokirja)

2 dl ruisjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
5 dl piimää
1 tl soodaa
0.5 dl tummaa siirappia
1 dl manteleita
1 dl kuivattuja aprikooseja

Yhdistä jauhot ja suola isossa kulhossa. Mittaa ja sekoita toiseen astiaan piimä ja sooda. Kaada piimä jauhoseoksen joukkoon, ja tee sama juttu myös siirapille. Sekoita taikina huolella, mutta vaivaamatta, ja lisää loppuvaiheessa myös mantelit ja puolitetut aprikoosit. Kaavi taikina voideltuun leipävuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 1.5 tuntia. Laske lämpö 150 asteeseen, ja jatka vielä 30 minuuttia. Poista leipä vuoasta kunhan se on jäähtynyt hetkisen. Kääri leipä sitten puhtaaseen leivinliinaan vähintään 8 tunniksi, esimerkiksi yön yli aamupalaa odottelemaan.

Tuossa hieman aikaisemmin lupailin ja uhkailin lähestyä teitä jauhelihatäytteisten sämpyläruusukkeiden lisäksi myös makealla sämpyläidealla. Ja paitsi maun, myös visuaalisen näkemyksen suhteen ihan uudenlaisilla! Ja tässä ne nyt sitten tulevat, unikko-taatelitäytteiset kukka- ja toukkasämpylät.

Leivonnaisten muovailuideoita ei kuitenkaan ole ravistettu omasta hihasta, vaan nämä on näitä vuosien varrella netissä bongattuja juttuja. Sovelluskohde ja konteksti vaan on eri. Toukkaversion taitteluohje, joka kävisi mainiosti myös vaikka voisarviin tai pasteijoihin, löytyy esimerkiksi täältä. Kukkasille en nyt tietenkään tähän hätään löydä ohjelinkkiä, mutta homma on aika simppeli. Verbaalinen ohje löytyy allaolevan otoksen kuvatekstistä. (Joo, vaihekuvat ois kivat... mutta en vaan malttanut.)

Kukkasämpylä: Kaulitse pieni pala taikinaa ympyrämuotoon. Lusikoi keskelle täytettä, ja kokoa taikinan reunat yhteen siten, että täyte jää taikinapallon sisukseksi. Litistä pallo (mahdolliset saumat alaspäin) ja leikkaa veitsellä tahi saksilla reilut viillot keskustaa kohti (katso kuvan vasen yläkulma). Käännä sitten kukin "terälehti" 90 astetta oikealle tai vasemmalle, ja litistä hieman. Näin täyte "kurkistaa" terälehdistä.

Kukkapullat tai -sämpylät on muuten syöntimielessäkin todella hyvä muoto. Täyte jakautuu tasaisesti ja tasapainoisesti leivonnaiseen, ei synny paksuja pelkkää-taikinaa tai pelkkää-täytettä -osioita. Ja kukan terälehtiä on myös hauska irroitta ja napsia suuhunsa (eikä sormet silti tahmaannu täytteeseen). Paistopinta-alaa on leivonnaisen kokoon suhteutettuna paljon, ja kypsyminenkin on varsin tasaista. Tällä tekniikalla voisi varmaan tehdä myös ison jaettavan pullan tai sämpylän. Ainoa kriteeri onkin, että täyte on unikko-taatelimassan tapaan riittävän kiinteätä.

Taateli-unikkotäyte (pulliin, sämpylöihin, piirakkaan tms.)

0.5 dl unikonsiemeniä
1 pkt (250 g) kuivattuja taateleita (prässipaketti!)
noin 1.5 dl vettä

Ota pieni korkeareunainen pannu, kasari tms., ja lämmitä sitä kohtuudella. Mittaa unikonsiemenet kuivalle pannulle, ja paahda niitä hetkinen. Älä siis polta mustiksi, vaan paahda siemeniin pieni väri ja ihana tuoksu, pannua välillä ravistellen. Lisää sitten pannulle taatelit ja sopivasti vettä, ja kiehauta seos muhjuksi. Jäähdytä.

Leipaise pulla- tai sämpylätaikina (minulla käytössä tämä sämpyläresepti), täytteen valmistus sopii ajoitukseltaan hienosti kohotusvaiheen odotteluajalle. Jäähtyneen täytteen käyttämisideoissa ainoa rajoitus on mielikuvitus. Tee vaikka korvapuustimaisia pullia, täytettyjä matosia tai kukkasämpylöitä! Omiin makeisiin sämpylöihini käytin täytettä runsaasti, jolloin sitä riitti (ainoastaan) yhdeksään kappaleeseen.

Ehkä perinteisin juhannustaika on kerätä kukkia kedolta ja piilottaa ne tyynyn alle. Yöllä sitten uneksitaan tulevista puolisoista ja niin pois päin. Jos ei siipan etsintä ole ajankohtaista tai jos haluaa vaikkapa välttää heinänuhat ja muut juhannusyön painajaiset, voi tyytyä räpsimään kesäkukkasista kuvia! Tulevaisuusselonteot tilataan tarvittaessa alan tutkijoilta...!

Muuten, minun oppimani mukaan kukkia riittää bongata seitsemän erilaista. Perinne kuitenkin vaihtelee, ja jotkut jopa kolmeatoista väittävät tarvittavan. No, epäilemättä vara ei tätä venettä kaada... :D Ja vielä muuten yksi juttu! LuontoPortti tarjoaa mainion kasvihaun ja kasvintunnistussovelluksen, mikäli mökkimaaston kasvustoista on epäselvyyttä. Tai jos innostutte villisalaateista! ;)

Aurinkoista ja Iloista Juhannusta! Nyt kokka kohti kokkoa!

1. Harakankello, 2. apila, 3. vuohenputki ja 4. päivänkakkara.

5. Aholeinikki, 6. hiirenvirna ja 7. lupiini. Ja lippu kera pilvien.
Mistä ihmeestä ne pilvet sinne taustalle löysinkin???

Ekstrana tässä vielä ei-luonnonvaraista kukkivaa pensasta.
Herkän kauniit kukinnot, ihan minun makuuni (visuaaliseen lähinnä).

Pyöräkaupassa en vakuuttunut sinertävän violetista rungosta. Räikeä ja luonnoton. Vaan mitä vielä, fillarihan maastoutuu täydellisesti lupiinipuskiin! Kaunotar...
I want to ride my bicycle/
I want to ride my bike/
I want to ride my bicycle/
I want to ride it where I like...

Mansikka on ilman muuta kesämarja numero yksi. Joten jos kesälläkin popsitaan skonsseja, pitää nämä aamiaisleivonnaiset tietysti testata mansikkaisina! Kiinteä ja silti makea mansikkalajike (Belgiasta) käyttäytyi yllättävän kiltisti skonsseissa. Nätin kesäistä!

Söötti keittiötekstiili on kannettu työmatkalta aina Puolasta asti.
Pinkki-polkka-neitiväritys saa blogin taustakuvankin haalistumaan! :D
Odottakaas kunhan näette kuvissa myös kääntöpuolen kangaskuvion...
Arvasin mansikkaskonssien kaipaavan miedon mansikka-aromin rinnalle jotain täydentävää settiä. Siispä silppusin parvekkeelta sekaan reilusti sitruunamelissaa. Mutta en ilmeisesti tarpeeksi, vai liekö yrtti jotenkin laimentunut parvekekasvatuksessaan? Sitruunainen maku jäi nimittäin aika hennoksi, parempaan tulokseen olisi kyllä päästy käyttämällä ihan kunnon sitruunankuoriraastetta.

Tulipa nyt silti nämäkin skonssit nähtyä ja maistettua. Ulkonäöltään skonssit olivat yhdet suloisimmista, mutta maun puolesta liputan ennemmin rusinoiden tai kirpakoiden marjojen puolesta.

Haukkukuva ylävasurissa. Onko kukaan muu koukussa näihin?

Mansikkaskonssit (8 tai 12 kpl)

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
50 g margariinia
(iso nippu sitruunamelissaa)
1.5 dl mansikoita
1.5 dl maitoa
1 tl vanilja-aromia

Mittaa kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri) kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää margariini joukkoon nokareina, ja nypi se kuivien aineiden kanssa murumaiseksi seokseksi. Silppua jauhoseokseen myös sitruunamelissan lehtiä. Kuutioi mansikat ja sekoita nekin varovasti jauhoseokseen.

Kaada toiseen kulhoon kylmä maito ja vanilja-aromi. Sekoita nopeasti ja vaivaamatta, mutta varo muusaamasta mansikoita. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja taputtele jauhotetuin käsin kaksi paksuhkoa ympyriäistä levyä. Leikkaa taikinalevyt sektoreiksi: neljään osaan isommiksi skonsseiksi tai kuuteen osaan, jos haluat pienempiä skonssislaisseja. Voitele jauhoiset pinnat maidolla, ja paista skonsseja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Barbecuekastiketta (BBQ) ja sika-nautajauhelihaa uunin lämmössä!
Sadepäivän grillibileet tai köyhän miehen BBQ-ribsit ovat täällä! ;)

Harmaan sateisena kesäpäivänä pöytään nostettiin toden totta jauhelihamureketta, joka kuitenkin esiintyi aivan uudenlaisissa mauissa. Neutraalin murekemassan pintaan siveltiin nimittäin makeaa BBQ-kastiketta. Litteä mureke leikattiin vielä ribsimäisiksi viipaleiksi, huumorimielellä. Testasin muuten mureketaikinaan pikakaurahiutaleita. Ja vähän sokerijuurikaskuituakin, kun taikinamassa tuolla nestemäärällä näytti ensialkuun hieman turhan vetelältä. Tuloksena olikin oikein maukas ja mehevä mureke. Salaviljaisa!

BBQ-murekkeen lisukkeena tarjottiin uunissa lihan vierellä grillattua ananasta. Todella hyvää! Tuoretta ananasta kannattaa kyllä ostaa noilla euron alehinnoilla. Siitäkin huolimatta, että hedelmän kuoriminen on ärsyttävää, sottaista ja suurihävikkistä. Leikkasin ananaksesta siis neljän hengen aterialle neljä isoa ananaspihviä, jotka maustettiin ihan vain mustapippurilla ja suolalla. Osan päälle laitettiin uunikypsänä vielä sitruunamelissapestoa.

Muu osa ananaksesta päätyi sitten kesäsalaattiin. Jossa siis lohkottua ananasta, hapankaalia ja säilykemandariinia. Suurinpiirtein yhtä paljon kutakin, ja lisäksi puoli teelusikallista chilihiutaleita. Pientä vaihtelua tomaatti-kurkku-vihersalaatin aiheuttamaan tympääntymiseen!

BBQ-kastikkeeni oli Blogiringin kesäjuhlien kotiintuomisista löytynyt Sweet Baby Ray's -jenkkibrändin makusoosi. Soveltuu kylmäksi kastikkeeksi, dipiksi ja ennen kaikkea grilliruoan sivelyyn. Lisätietoa löytyy suomeksi myös maahantuoja Haugen-Gruppenin sivuilta.

BBQ-lihamureke / jauheliharibsit

400 g jauhelihaa (sika-nauta)
1.5 dl vettä
0.75 dl (pika)kaurahiutaleita
2 rkl sokerijuurikaskuitua (Fibrex, Reformi)
2 rkl sipulisilppua
1 tl suolaa
1 mm mustapippuria
1 muna

BBQ-kastiketta (esim. Sweet Baby Ray’s Sweet Vidalia Onion)

Mittaa kulhoon vesi, kaurahiutaleet ja sokerijuurikaskuitu (jos skippaat kuitulisän, vähennä nesteen määrää). Anna muhjuuntua 10 minuuttia. Yhdistä sitten kulhossa myös jauheliha, mausteaineet ja muna, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jos jauheliha oli vielä jääkaappikylmää, anna taikinan turvota ja odotella tässä vaiheessa hetkinen.

Muotoile litteähkö mureke leivinpaperoidulle uunipellille tai -vuokaan. Sivele pintaan runsaalla kädellä BBQ-kastiketta. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sivele murekkeen pintaan vielä hieman lisää kastiketta, tai nosta purkki pöytään ruokalijoiden annosteltavaksi.

Sain mielestäni aivan loistavan lisukeidean: tsatsikia, jossa kurkun tilalle porkkanaa. Ja siis sitähän tehtiin ja sitähän syötiin. Ja jälkeenpäin googletettiin, onko muuallakin keksitty kokeilla. Vaan mitä hittoa, sieltähän pölähti oma viimevuotinen porkkanatsatsikini! En todellakaan muistanut tehneeni saati sitten postanneeni tätä jo aiemminkin! :D Vanhuus ei tule yksin? Tai ehkä vaan löysin itseni uudestaan?!

Tämän vuoden porkkanatsatsiki on kuitenkin nätimpi. Ja maukkaampikin, kun nyt sain viime vuodenkin tsatsikit palautettua mieleen. 2012 raastoin porkkanat, kun taas nyt vuolin niistä kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Idea babyface Jamielta tietysti. Ja tekstuuri on paljon kivempi, kunnollista purtavaa!

Reseptiä en silti taaskaan kirjoittele. Ei tässä tarvitse mitään mittailla. Jugu oli nyt turkkilaista, ja siihen sekaan sitten tsatsikimaustearsenaalit: valkosipulia, suolaa, minttua, tilliä, sitruunaa, mustapippuria... Paranee jääkaappimuhituksessa.

Porkkanatsatsiki. Vai ehkä tsatsikiporkkanat?

Eikä oltu kuivin suin. Ihanaa, kun suosikkijuomani Mohito
on viime vuosina noussut vakidrinksuksi kotibileissäkin.

Muutama annosesimerkki.
Ruokabloggaajien nyyttärit ovat jotain sanoinkuvaamatonta. Herkkua herkun perään. Reseptien ruotimista ja kokkailuvinkkejä. Yhdessä tekemistä ruokien viimeistelyn, grillailun ja kattauksen merkeissä. Mahtavia drinkkisekoituksia... Mutta mikä vielä tärkeämpää, näissä tapahtumissa jutustelu ja läpänheitto ei suinkaan rajoitu pastan jauhamiseen.

Vietimme nyt kesäbileitä Seinäjoella Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan luona, ja ilopilleriemäntämme piti hervottoman isäntänsä avulla todella onnistuneet kekkerit. Tutustuttiin uusiin ihmisiin, juteltiin levottomia, pelattiin hassuja pelejä, ja pitkän kesäillan (ja -yön) aikana nähtiin esityksiä ja korkeakulttuuriakin.

Kesäistä näkymää "ensimmäisestä" kattauksesta.

Lisää murkinaa.

Kesä kakussa! Kakku kesässä!
Auringonpaiste ei Seinäjoella päässyt parinkymmenen foodien simmuja juuri häikäisemään. Vaan sujuuhan se grillailu pienessä kesäsateessakin. Pitäkääpäs lähiaikoina silmällä mitä eri blogien sankarit toimittivat paikalle. Postauksia ja reseptejä odotellaan!!! Oheisissa kuvissa näette muutamia katsauksia illan laajaan, herkulliseen antiin.

Kivistön kälykaksikko loihti uskomattoman voileipäkakun ja paljon muuta jännittävää!

Allekirjoittanut ilmoittautui kontribuoimaan jälkiruokaosastolle. Trooppisella tilpehöörillä koristeltua kaakaokaakkua. Pinnassa siis papaijaa, kookosta, meloonia, ananasta, mantelia, karpaloa, jne. Reseptin jujuna sopivasti mehevöittävä majoneesi. (Ohjeen julkaisen blogissa ensi viikolla.)

Viime kerralla vein blogi-illalliselle sitruuna-unikonsiemenmuffineita, jotka nimettiin kuitenkin kurkumamuffineiksi. Nyt trooppinen kaakaokakkuni taas luiskahti majoneesikakuksi... :D HAH!

Majoneesikakku. Eikun trooppinen kaakokakku!

Tuomiseni ruokapöytään ja keittiöpyyhebingoon.
Isot kiitokset kanssabloggaajille ja erityisesti emännälle ja isännälle, jotka tekivät illasta mitä parhaalla tavalla omannäköisensä. Hauskaa riitti aina ruhtinaalliselle aamupalalle ja herkälle yhteistiskisessiolle asti!

Persoonallinen ja kaunis koti, hellyyttäviä yksityiskohtia. :)

Tiskipöytäskandaali, kattauksen tilanne jaloittelutauon aikaan
ja keittiöpyyhebingon palkintopuolta... :D

Kesä.

Grillataan!

Sataa. Grillipuut on loppu. Kaasupullo on tyhjä. Ritilä on kadoksissa. Eiks teillä oo grillipihtejä? Tulitikkuja? Vaahtokarkkeja? Vaahtosammutinta?

Mutta mehän grillaataan. Piste.

Uimaan! Rannalle! Kylmä! Kuuma! Hiki! Haha!

Mennäänks jäätel...? Hei, pysähdy! ODOTA!

Espoon juna-asemat jää taakse... Mäkkylä... *Haaveilua*... Huopalahti?! Piti pysähtyä Pitäjänmäessä! Tapahtui pyörän satulassa, ei lähijunassa. :D No, kesäsuunnitelmat on tehty, jotta niitä voisi muuttaa.

Liikenneympyröitä. Etanoita. Heinäsirkkoja. Kurkoosia? Alikulkusiltoja. Autoretkiä ja suomipoppia. Maakellareita. Sammakoita. Kaivovettä. Huoltsikka, kiska, kyläkauppa ja KESÄTORI!

Aurinko paistaa aina vasemmalta?

Mitä mun ois pitäny pakata? Kunhan on ne matkaliput. Käyksiel eurot? Ostetaan matkalta. Jano.

Mitkä ihmeen sukat? Lakatut varpaankynnet! Myös pojilla, jos ne ottaa päikkärit väärässä paikassa väärään aikaan.

Mansikkakakkua ja yks mohito.

Näin niinkuin ensalkuun. :)

Kiitos.

Grillaus kuuluu ehdottomasti kesään, eikä grillauskaluston puute suinkaan ole este tai hidaste! Perheen kanssa ja kaveriporukassa pääsee kyllä riittävän usein ihan oikeisiinkin grillibileisiin, vaan aikamoisia grillikestisimulaatioita on vietetty meikäläisen kerrostaloparvekkeellakin.

Aterian tähtösenä loistivat uunissa rapeiksi paistetut maissikuorrutteiset broiskupalat. Vähän hienompia kananuggetteja siis! Rapsakka pinta syntyy corn flakesien ja polentajauhojen yhteispelinä, ja nämä maissikaverit myös antavat kuorrutteelle kauniin keltaisen värin. Maustamisessa käytin grillailu-chillailuhenkisesti savustettua paprikaa, valkosipulia ja cayennepippuria. Toinen pohtimani vaihtoehto olisi perustunut yrtteihin: timjamia, rakuunaa, jne.

Kuorrutuksen kiinnittämiseksi kanafileet pinnoitetaan ensin majoneesin ja turkkilaisen jugurtin seoksessa. Blogirinki-yhteistyön kautta testissä oli Hellmann's -klassikkomajoneesi, jossa raaka-aineisiin on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota. Munat ovat ulkokanojen tekosia, ja öljykasvina käytetään rypsiä.

Ja entä ne uunista vetäistyt kullankeltaisen rapsakat broiskupalat? Uhuh, nyt oli kyllä ihan sellainen olo, että joku muu kuin minä olisi kokkaillut. Maku, tekstuuri ja koko konsepti oli ihan uudenlainen. (Maissihiutaleet ovat aiemmin pysyneet tiukasti aamupalakulhossa.) Ja siis kaikki oli viimeisen päälle kohdallaan. Rapeus, pienen tulinen grillimaku ja passelisti mehukkaan kypsä kana.

Lisukkeena nautiskeltiin fetasalaattia: juustokuutioita, kirsikkatomaattia, kesäsipulia varsineen päivineen, tuoretta basilikaa ja minttuista kuivayrttisekoitusta. Nam! (Note to self: Näitä kuorrutettuja kanapalasia täytyy ehdottomasti tehdä syksyisenä iltana uunipaistettujen peruna- ja batatatipölkkyjen kera. Ehkä kalaversiona fish and chips -tyyliin!)

Rapeat corn flakes -broilerinuggetit

500 g (noin 3 kpl) broilerin rintafilettä
0.5 dl Hellmann's Real -majoneesia
0.5 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl limen (tai sitruunan) mehua

2.25 dl maissihiutaleita (corn flakes)
1 dl polentajauhoja
1 tl suolaa
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl cayennepippuria
0.5 tl mustapippuria
0.5 tl valkosipulijauhetta

Leikkaa kukin broilerinfile noin neljään osaan, tai vaikka pienemmiksikin annospaloiksi. Taputtele broilerpalat talouspaperilla kuiviksi. Sekoita kulhossa majoneesi, jugurtti ja tilkka sitrusmehua, ja kippaa sitten seokseen myös broisku.

Mittaa maissihiutaleet, ja murskaa ne muovipussissa pienehköksi muruksi. Yhdistä maissihiutaleiden sekaan laakealle, syvälle lautaselle myös (pika)polentajauhot ja mausteet. Nosta majoneesi-jugurtilla päällystetyt broileripalat yksitellen tähän kuorruteseokseen. Kääntele ja painele, ja nosta kauttaaltaan kuorrutetut palaset leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Yhteistyössä Hellmann's.

Mihin muuhun majoneesi käy kuin hampurilaisen tai hodarin väliin, salaattien sideaineeksi, jne.? Leivontaan! Ja vieläpä makeaan leivontaan! Majoneesi korvaa tarvittaessa kananmunat ja rasvan vaikka kokonaan, ja suklaisen maukas majoneesikakku onkin Jenkeissä eräänlainen klassikko.

Kaino-Vienon Punasteleva Kaakaokakku? Valmismajoneesiako se arastelee?
Olisi kuulkaa jäänyt tämä kakku minulta ikuisesti tekemättä, jos olisi pitänyt
majoneesin vispaamisella aloitella. Valinnanvapauden liput liehumaan! ;)
Avatun majoneesipurnukan ja onnistuneen ensikokeilun intouttamana olen tehnyt suklaa-majoneesikakkua (eli kaakaokakkua) jo kahdesti. Ensin puolikkaana annoksena 20 cm irtopohjavuokaan, ja toisella kerralla paistuikin koko annos isommalla pellillä. Jälkimmäinen setti näet kuskattiin runsaslukuisen ruokabloggaajapoppoon kesäillallisille.

Kakun voisi jättää mutakakkumaisesti aavistuksen kosteaksi. Tai sitten paistaa ihan kypsäksi. Majoneesi takaa, ettei tulos ole kuiva. Tässä reseptissä, joka on oma sovitukseni monien jenkkireseptien tutkimisen jälkeen, majoneesia on kuitenkin suhteessa aika vähän, ja rakenne on kevyen ilmava. Ei siis raskas tai rasvainen. Ja ei todellakaan maistu suolaiselle tai muutenkaan hampurilaismaiselle. ;)

Kakku ei välttämättä vaadi kuorrutetta tai päällisiä, mutta tässä bloggajien pippaloiden versio: kahvinmakuisella tomusokerikuorrutuksella kiinnitettiin pintaan papaijaa, meloonia, kookosta, ananasta, mantelia ja karpaloa.

Note to self: Kauhaise aina lusikallinen kakkutaikinasta muffinivuokaan. Hyvä laadunvarmistuskeino & malttamattoman herkkuperseen maisteluhalun tyydyttäjä.
Hauskin juttu reseptissäni oli kuitenkin uunivalmiiseen leivonnaiseen syntyvä punertava väri (katsokaa erityisesti aivan ensimmäistä kuvaa). Minun reseptissäni kaakaojauhetta on runsaasti, ja yhdessä majoneesin etikkaisuuden kanssa syntyy aito red velvet cake -efekti. Eli punainen värireaktio. Ja siis taannoin kun yritin oikeasti punasamettikakkua tehdä, ei punaisesta väristä ollut tietoakaan, vaikka jopa koetin tehostaa sitä punajuurimehulla! Majoneesin etikka siis toimi jonkin seikan vuoksi tavan etikkaa paremmin... Jännä juttu... Kaakaojauhe on mielestäni ollut samaa sorttia, jopa täsmälleen sama purkki kaiketi.

Huomasin muuten jälkeenpäin, että tämän kakun ainekset voisi ostaa hätävaraksi koti- tai erityisesti kesämökkikeittiöön. Kuiva-aineet ovat peruskamaa, ja avaamaton majoneesipurkkikin viihtyy nätisti kuivakaapissa pidemmätkin odotukset. Tällaisilla valmiuksilla järjestät aika yllärit kesän yllätysvieraillekin! Ja blogimeetin tulosten perusteella valmiin kakun maku paranee ajan myötä, eli tähteetkään eivät ole ongelma.

Näissä kuvissa ensimmäinen kakkuversio. Pieni pyöreä leivospala
leikkautui erään askartelijan kakkusektorista.

Ensimmäinen versio majoneesikakusta syntyi tällaisena,
puolitettuna taikinaohjeena. Ja sitä mausti minttuaromi.

Kakku makustuu kaakaolla, ei suklaalla. Se on siis kaakaokakku.
Mutta milloin kaakao muuttuu suklaaksi? Yhdistettäessä rasvaan ja sokeriin?
Kaakao + majoneesi + sokeri + ... ->suklaakakkutaikina?
Suklaa-majoneesikakku

5 dl jauhoja
1.25 dl kaakaojauhetta
0.25 tl suolaa
1.5 tl soodaa

2.5 dl sokeria
1.5 dl Hellmann's Real -majoneesia
2.5 dl vettä
(2 tl vaniljaa, minttua, appelsiinia tms.)

Mittaa kuivat ainekset yhteen kulhoon, ja sekoita huolella (sihtaa kaakaojauhe). Vatkaa toisessa kulhossa sokeri, majoneesi ja vesi (+ makuaine). Sekoita kuivat ja kosteat ainekset tasaiseksi taikinaksi, ja kaada se voideltuun tai leivinpaperoituun uunivuokaan (iso 20 x 25 cm vuoka, tai vaikka vielä laakeampi). Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Puutikku kertoo kypsyyden.

Yhteistyössä Hellmann's.

Tätä kokeilukakkua syötiin arkena, ennen juhannusta. Ja hyvä niin, sillä matkassa oli pieniä mutkia, ja lopputuloskin oli hieman hermostunut. Syypää? Perunajauhot.

Tarkoituksena oli siis tehdä turkkilaisesta jugurtista uunissa paistettava kakku. Iteroin siinä sitten jugun, munien ja jauhojen määrien kanssa edestakaisin. Ja jugurtti tuli sitten arvioitua alakanttiin, etenkin kun syystä tai toisesta keksin käyttää perunajauhoja. Hölmöilyn tajusin siinä vaiheessa, kun kurkkasin uuniin. Siellä näet oli vastassa keskeltä kohti korkeuksia räjähtäneen näköinen kakku. No, juustokakuista tutun kohoilun tapaan ymmärsin tilanteen kenties rauhoittuvan uunista poistamisen ja jäähdyttelyn myötä. Mutta aikamoiset railot paistokseen silti jäi.

Alaoikealla näky, jota yksikään kotikokki ei halua uunista kohdata.
Myös mansikat käyttäytyivät vähän ilkeästi (joskin odotetusti) uunissa. Niistä kerääntyi reilusti nestettä, joka kylläkin tasaantui ja imeytyi kakun jäähtyessä. Tämä mansikkasiirappi oli kyllä törkeän herkullista, vaikka tekikin kakusta todella tahmaisen.

Perunajauhopelleilyn toinen ongelma (ulkonäön lisäksi) oli rakenne. Jäähdyttyään kakku oli todella jämäkkää. Suorastaan vanukasmaista tai superpallomaista. Maku oli kyllä erinomainen, ruusuveden hento maku yhdessä mansikan kanssa oli erittäin jees. Ja hei, tiivis kakku oli kieltämättä helppoa leikattavaa ja kakkulapiolla nosteltavaa. :D

Mansikka-jugurttipiiras

2 dl turkkilaista jugurttia
3 munaa
2 mm suolaa
1 dl perunajauhoja (tämä on liikaaaaa, vähennä!)
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl ruusuvettä
mansikoita

Sekoita ainekset, ole hyvä. Kaada voideltuun vuokaan (noin 20 cm). Puolita mansikat ja asettele ne hienostellen taikinaseoksen pinnalle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi tai mielellään jääkaappikylmäksi.

Tämä resepti on kyllä jotain ihan uutta! Lohi-vuokaleivässä (lohikakussa) peruskonsepti on nimittäin soodalla kohotettava suolainen leivonnainen. Jonka seassa on isohkoja lohikuutioita. Ja lohi heitetään taikinan sekaan raakana! Ja se rooli, minkä kananmunat ja rasva yleensä vetävät duona, hoituu tässä majoneesilla. Mitäh?

Alavasurissa: raakana. Yläoikealla: kypsänä,
vilvoittelemassa parvekekaiteen nurkassa.
Inspiraatio ja resepti ovat taas kerran peräisin TasteSpottingista. Eräs kuva vaan vangitsi huomioni, ja Cuisine Addictin sivuilta löytyvä resepti vain vahvisti kummastelureaktiotani. Tuohon päivään asti lohileipä oli tarkoittanut meikäläisen sanakirjassa ruisleipää + päälle graavilohta. (Tai kylmäsavu-, savu- tai uunilohta.) Mutta tämän reseptin myötä homma muuttui! Edellämainitut saavat olla lohivoileipiä, mutta kuvien ja reseptin kaveri on lohileipä!

Joku viisastelija voisi sanoa, että resepti on aika lähellä lohipiirasta tai suolaisia muffineja. Mutta noissakin lohi on yleensä jo kypsennettyä/käsiteltyä, ja olomuoto on ihan erilainen. Majoneesin kanssa on muuten helppo leipoa, ei tarvitse kananmunien kanssa pelata, ja kohotusaineena käy sooda (sillä majoneesissa on sen vaatimaa happoa etikasta). Soodan kanssa mun leivonnaiset onnistuu aina, kohoavat nätisti, eivätkä kuivu!

Lohen määrässä menin vähän alkuperäisen ohjeen ylitse. Ja meinasi muuten tulla paniikki siinä vaiheessa kun yritin sekoitella ne lohipalat taikinaan... Lohen määrä tuntui valtavalta, eikä se tuntunut haluavan sekoittua taikinaan ollenkaan. Taikinaa tuntui olevan suhteessa ihan liian vähän, ja möykkysuota leipävuokaan kaapiessa mietin jo surkeana homman menneen päin seiniä. Ei missään tapauksessa bloggausmatskua... Mahtaako edes kypsyä? Ei varmaan kelpaa edes syötäväksi...

Mutta jollain ihmeen tavalla taikina kietoutui lohipalojen ympärille ihan itsekseen, ja vieläpä kohosi nätiksi vuokaleiväksi! Lohikin kypsyi priimatyyliin lohkeilevaksi. Ja maku oli ihan taivaallinen! Suussasulava lienee osuvin kuvaus. Sooloilin maustamisessa ripauttamalla sekaan hieman anista. Täsmäisku! Voiko tätä makua parantaa millään?

Kokeilkaa ihmeessä reseptiä, jos uskallatte. Isona lohkareina tämä käy aterian pääkomponentista, mutta pienempänä siivuna se sopii aamu-, väli- tai iltapalaksi. Brunssimatskua! Kylmänä tahi kuumana.

Lohikakku / lohi-vuokaleipä
Muunnelman taustaresepti: Cuisine Addict

400 g lohta fileenä (vähempikin riittäisi)
kourallinen sipulinvarsia renkaiksi leikattuina
4 dl jauhoja (2 dl sämpylä-, 1 dl ruis-, 1 dl vehnä-)
1 tl soodaa
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria
0.5 tl anista
1.5 dl maitoa
0.75 dl majoneesia

Sekoita jauhot, sooda ja mausteet. Vatkaa toisessa kulhossa maito ja majoneesi sekaisin, ja kippaa sitten joukkoon jauhoseos. Sekoita taikinaan myös kuutioitu lohi ja sipulinvarsirenkaat.

Kaapaise taikina leivinpaperoituun leipävuokaan tms., ja paista 180-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen, ennen kuin nostat leivonnaisen vuoastaan. Nautiskele joko kylmänä tai kuumana.

Kahvinjuonti on sitten jännä juttu. On näitä vanhoja puheita, että kahvia opitaan juomaan ja sitten ollaan aikuisia. Tai että ollaan kahvin TAI teen juojia. Jotkut luulevat noiden tosiaan olevan vahvasti toisensa poissulkevia juttuja, ja tällaisilla kavereilla menee pasmat sekaisin, jos pyydät tänään kahvia ja huomenna ilmoitatkin ottavasi mieluummin teetä! Tyyppi uskoo tarjoamansa kahvin olleen niin kehnoa, ettet toista kertaa siihen uskaltanut sotkeutua... :D

Tapahtui kerran: Yllättävä näky aamu-unisille simmuille.
Allekirjoittaneelle maistuvat sekä kahvi että tee. Omaan makuun hyvät ja pahat kahvit alkavat hahmottua, mutta hifistelyyn en taida koskaan edistyä. ;) Normikahvinkeitintä en ole hankkinut, pressopannu tai vedenkeitin + suodatinsuppilo toimivat hyvin, koska kahvia tarvitaan yleensä vain yhdelle tai kahdelle. Pikakahviinkin turvaudun tosiinaan laiskuudessani, kun sitä kaapissa kuitenkin nykyään aina on (pääasiallinen käyttökohde sille on leivonta ja jugurttien ja rahkojen maustaminen).

Myös se muuten ihmetyttää kanssakahvittelijoitani, että toisinaan otan kahvini mustana ja toisinaan maidolla. Ja kotona tietysti maustan sen usein kanelilla, appelsiininkukkavedellä, tms. Mutta miten ihmeessä syntyy kuvan mukainen kerrostettu raitakahvi?! :D Itseasiassa se otti ja tapahtui vahingossa (tunnustan). Laitoin nimittäin maidon jostain syystä kuumille juomille tarkoitettuun lasiin ensiksi, ja valmistin siihen sitten suoraan kahvini vedenkeitin & suodatinsuppilo -menetelmällä. Kahvi näemmä tippuu lasiin sen verran hissutellen, että se osaa kuumempana nesteenä myös asettua päällimmäiseksi, vain hieman maitoon sekoittuen. Huippukaunista, tuskin raaskin sekoittaa ja juoda tätä aamukaffeani kuumana!

Jos kahvi maistuu lähinnä teelle tarkoitetuista laseista (ylempi kuva),
niin mihinkäs niitä sieviä kahvikupposia käytetään? Jugurtticocktaileihin!
Tässä vanilja- ja mansikkajugua puolalaisilla puolukkamuroilla ja mansikoilla.

Spaghetti alla puttanesca, eli spagettia ilotytön tapaan, lienee jo monelle aika tuttu juttu. Tomaattinen kastike, jota maustavat anjovis, oliivit ja kaprikset, sopii yhtä hyvin tarjottavaksi myös gnocchien kanssa. Ja noita perunapalleroitahan minä pastan sijaan kokkailinkin. Gnocchipaketti taisi olla viimeisimmän Saksan työmatkan tuominen, Suomessa kun hinta on kolmin- tai jopa nelinkertainen! Oikeastaan pitäisi taas pistää gnocchitalkoot pystyyn, ja esivalmistaa niitä itse reilumpi satsi pakkaseen. (Tosin tarkemmin ajatellen pakastimen lokerot täyttyvät paraikaa mustikoista ja muista kesän antimista...)

Ovatko muut huomanneet tomaattikastikkeet erityisen hankaliksi kuvauskohteiksi? Valot, kontrastit ja värit temppuilevat, ja tomaattinen pinta kiiltelee ikävästi.
Hulluin juttu puttanesca-soosin kanssa oli kuitenkin se, että jatkuvasta déjà-vu-fiiliksestä huolimatta valmistin sitä nyt itse ensimmäistä kertaa. Homman tuttuus selittyy tietysti sillä, että spaghetti alla puttanesca kuuluu suurinpiirtein jokaisen kokkausohjelman ja keittokirjan repertuaariin. Muutenkin kyse on suoraviivaisesta ja nopeasta tomaattikastikkeesta, joka kuitenkin paranee, jos sitä ehtisi muhituttaa reilummin. Tai ainakin kannattaa tehdä sen verran iso satsi, että soosia riittää seuraavankin päivän ruokailuhetkeen, jolloin maut ovat saaneet tekeytyä rauhassa. (Maistuu myös kylmänä!) Om nom nom...

Meinasin muuten ruveta mainostamaan, että tässä on taas yksi kasvisateria, jonka ääreltä tuskin kukaan huomaa ruveta itkemään lihan tai muun eläinproteiinin perään. Mutta kyllähän tässä on huimat 6 kpl anjovisfileitä, mikä tekee kokonaiset 30 grammaa! :D Ei siis ole tarkoitus koijata kasvissyöjiä, vaan sivuhuomautuksena vain osoittaa taas kerran, ettei vahvastikaan kasvispuolelle nojaavan ruokavalion tarvitse tarkoittaa puritanistista ja rajoittavaa toimintaa. Spaghetti puttanesca ja monet muutkin klassikot todistavat päinvastaista, ilman mitään kasvistelutoitotuksia ja turhia alleviivauksia.

Gnocchi alla puttanesca
[Huom: Älä kokkaa/syö tätä, jos aiot juuri kutsua ystäviä kylään/mennä ensitreffeille. Kokkailu/nauttiminen ystävien/kullanmurun KANSSA, poislukien oliivien tai valkosipulin suhteen estyneet, on sen sijaan erittäin suositeltavaa.]

öljyä paistamiseen
3 kynttä valkosipulia
6 anjovisfilettä (0.5 pkt)
2-3 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
24 oliivia (hyviä, esim. kalamata)
2 rkl kapriksia
0.5 tl oreganoa
0.5 tl chilihiutaleita
0.25 tl mustapippuria
tuoretta persiljaa

500 g perunagnoccheja

Kuori ja pilko valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi. Suikaloi myös anjovikset, ja puolita oliivit. Kuumenna öljy pannulla, ja pyörittele valkosipulia siinä hetkisen verran. Lisää sitten myös anjovikset, joiden peesissä voit pian lisätä myös tomaattipyreen. Kuumentele ja töki pannun antimia vielä hetki, ja kippaa sitten sekaan tomaatti, oliivit, kaprikset, oregano, chili ja mustapippuri. Jätä muhimaan kannen alle.

Kiehauta tällä välin gnocchit omassa kattilassaan. Tähän menee kolmisen minuuttia, tsekkaa ohje gnocchipaketistasi. Kaada sitten keitinvesi pois, ja yhdistä gnocchipallurat puttanesca-kastikkeeseen. Revi ja ropistele koko komeuden päälle (tai vasta lautasannoksille) reilusti tuoretta persiljaa.

Kesälomamatkalta tarttui mukaan purkki Speculoos-levitettä. Kyseessä on belgialainen erikoisuus, josta muistan lukeneeni muutaman kerran ennen matkaakin. Ja paikallisiin juttuihin pitää tottakai tutustua, mikä olikin helppoa, koska tahnaa oli tarjolla ihastuttavan majapaikkani aamiaisellakin. Maku on ihana, ja sopii täydellisesti tuomaan pientä luksusta kesälomalaisen aamiaiselle.

Crunhy Speculoos + tuorejuusto + metsävadelmat = NAM
Ja mitä se Speculoos oikein on? Kyseessä ovat belgialaiset keksit, jotka maistuvat jotakuinkin joulupipareille, ja joita nautiskellaankin erityisesti joulun alla, Pyhän Nikolauksen juhlintaan liittyen. Ja kekseistä on itse asiassa vasta aika äskettäin keksitty valmistaa myös leivän päälle tarkoitettua levitettä, josta on tullut kova hitti Belgiassa. Ja onpahan Speculoos-levitettä voideltu naapurimaidenkin leipäsiä, ja jopa jenkit ovat osoittaneet vahvoja innostuksen merkkejä. Tosin siellä tuote on lanseerattu Biscoff-nimellä.

Luulin muuten ennen matkaani Speculoos-sanan olevan samaa perää kuin adjektiivi spectacular (suurenmoinen). Googlailu osoitti, että luultavimmin nimi kuitenkin viittaa mausteisiin (spice). Mutta jotkut arvelevat latinankielen spectaculum-sanan johdannaisuuttakin, mikä itseasiassa tukisi alkuperäistä arvaustani. Niin tai näin, namia on, ja täältä voi etsiä lisää hauskuutusta (jenkkinäkökulmasta kirjoitettu artsu). Allekirjoittanut on kovin huvittunut ajatuksesta, että levite keksittiin, kun oltiin huomattu voideltujen eväsleipien väliin asetettujen keksien muhjuuntuvan lounasaikaan mennessä kivaksi tahnaksi. Hah!

Epäterveellistä? No, rasvaahan leivän päälle laitetaan joka tapauksessa.
Sokeria ehkä ei, mutta vähän makeutta voitaneen aamupalapöydässäkin hyväksyä!
Ja Lotuksen levitteessä ei ole mitään keinotekoisia makuja, värejä tai lisäaineita,
ja rasvakin on kasvipohjaista ja tyydyttymätöntä. Hayley-Seal-of-Approval granted!

Mahtaisikohan Speculoosia löytyä Suomesta? Stockalta? Tuliaispurkki riittää kyllä vielä hetkeksi, koska lähipiiri ei ole lämmennyt samalla tavalla makean elementin sotkemisesta voileipiin. (Tosin voihan tätä tahnaa muuhunkin käyttää, mutten raaski ainakaan vielä tuhlata leivonnaisten raaka-aineeksi tms.) Normitapa levitteen nauttimiseen on siis ihan leipä + levite, ja eikun ääntä kohti. Mutta meitsi ihastui versioon, jossa heitetään vielä juustosiivu päälle. Ja askartelinpa kotona yhtenä aamuna raidallisia tuorejuusto-Speculoos-leipiä (kuvat), joille ripottelin tuoreita metsävadelmia. Kesäluksusaamua parhaimmillaan!

Speculoos on muuten tyrkyllä Belgiassa päin vähän siellä sun täällä, muodossa jos toisessa. Jopa Alpron soijavanukkaita löytyi Speculoos-versioina. :D Piti tietysti maistaa. ;)

Tässä vertailuksi Nutellaa. Jonka Speculoos mielestäni hakkaa mennen tullen.
Täysin eri tuotteet ja raaka-aineet, mutta käyttökonseptiprofiili jotakuinkin sama.

Kesäjuoman pitää tietysti olla kylmää! Ainoastaan aamukahvi maistuu poikkeuksetta kuumana. Ja tänä kesänä opin vihdoin tekemään jääteetä. Ei niin, ettäkö olisi kyse vaikeasta asiasta tai etten olisi ylipäänsä tajunnut yrittääkään. Mutta teestä tuli aina ihan hel***** pahaa. Kitkerää tai muuten vaan tunkkaista riippumatta siitä kuinka paljon sekaan meni sokeria tai hunajaa.

Vaan apuhan löytyi vihdoin. Ja aika yllättävältä suunnalta. Velipoikahan se tarjoili mitä mainiointa jääteetä! Siis itse keittelemäänsä. Harvemmin olemme reseptejä vaihdelleet (eli ei ikinä), mutta ehkäpä se lähteekin tästä käyntiin. :D Ja mikäkö veljen reseptin juju oli? No vihreästä teestä valmistettu juoma, johon teen ohella tulee OMENAMEHUA ja vissyä. Nimenomaan tuo omenamehu on se, joka ratkaisi homman, se tuo juuri minun makuuni sopivan raikkaan makeuden. Eikä kaipaa muuta makeutusta. Veljen opeilla onkin nyt tullut jääteetä valmistettua, erilaisilla teelaaduilla ja eri sekoitussuhteilla. Aina on hyvää, kun vaan on joku omenakomponentti mukana. Jäähdytetty vihreä tee ja omenasidukka on aika lyömätön kesäjuoma! :D

Kuvissa esiintyvä cocktail on sitten kesäjäätee vietynä iltatunnelmiin. Lasin pohjalle metsävadelmia, jotka survotaan haarukalla. Päälle annos Cointreauta. Ja lasin loppuun jääkaappikylmää vihreää teetä ja sitä omenamehua. Ei paremmasta kesädrinkistä kuulkaa väliä. (Tai ainakin vaivattomampi kotioloissa kuin mohito...)

Hotellielämä intoutti kaivamaan leivänpaahtimen esiin. Vaihtelu virkistää, ja paahdettu leipä maistuu taas kivalle! Päällisten kanssa on myös kiva pelata. Annetaanko ihan vain margariinin tai voin sulaa kuumalle paahtikselle, vai sipaistaanko pintaan klassiset marmeladit? Juustosiivu on myös erinomainen idea, mutta kokeilkaapas myös Tyrniä ja tyrskyjä -blogin ideaa: tuorejuustoa ja marjoja jäähtyneelle paahtoleivälle! Nam! Tämä tuli hyvänä jatkona makeiden aamupalaleipien villitykseeni, josta saamme syyttää erityisesti Speculoos-herkuttelua... :D

Mutta ensikokeilu sesonkiherkusta (paahdettua leipää, tuorejuustoa ja mustikoita) toi esiin pienen epäkohdan. Leipä! Iteroinkin sitten juuri mustikkapaahtikisia mielessä pitäen leipäreseptin, jonka lopputulos sopisi nimenomaan paahdettavaksi. (Tuon täydellisen tarjoiluehdotuksen postaan myös piakkoin.) Jauhokomboksi laitoin puolet grahamia ja puolet vehnää, ja leipä paistettiin leipävuoassa. Kokeilin nyt myös ensimmäisen kerran maitojauhetta leivonnassa, sen kun pitäisi lisätä kuohkeutta, mikä paahtikselle sopii paremmin kuin hyvin. Ja paahtoleivälle sopii myös jäähtyä leivinliinan alla, nyt ohut ja pehmeähkö kuori on paikallaan.

Ujutin leipäreseptiini vielä yhden jujun, joka tuo leivän paahto-ominaisuuksiin mainion lisän. Eli taikinan sekaan ripsautetaan hieman kanelia! Lähempänä talvea voi määrän nostaa kahteen teelusikalliseen, mutta kesäisille mustikkapaahtoleiville riittää yksikin. Jo tämä tuo pienen kanelinvivahteen, joka ilahduttaa paahtamis- ja syömisvaiheita! (Tosin jos aiot syödä paahtiksesi juusto- ja kinkkutäytteillä, ei kaneli tällöin ole paras ratkaisu!)

Sämpylöihin verrattuna pitkä paistoaika tuo leivälle ihan erilaisen pintavärin. Pelkäsin kaverin palavan, mutta näin asia ei suinkaan ollut, tumma puku kuuluu asiaan!

Skonssimuotilla teollisen säännölliset ja helposti halkaistavat sämppärit!
Vikan palan leikkaamisesta jäi tähteeksi BEIGELI (bagel). :D
Paahtoleipä oli todella onnistunut. Samoin sämpylät, joihin käytin puolet taikinasta (koska minulla raukalla on vain yksi leipävuoka). Munalla voitelu tuntui toimivan paljon paremmin kuin vesi tai maito, joita olen leipiin yleensä käyttänyt. Ja munavoitelu myös kiinnittää siemenet paljon paremmin. Tietenkin! Ja sehän on sanomattakin selvää, että siemenet leivän pinnalla ovat se piste iin päällä! Ne saavat leivänpaahtimessa vielä toisen annoksen kuumaa, ja maku on mitä mainioin.

Tämän syömisen jälkeen sormet tuoksuu aavistuksen kanelille...

Grahampaahtoleipä (2 kpl)

50 g margariinisulaa
1 rkl hunajaa
5 dl vettä (kraanakylmää)
1 dl maitojauhetta
1 ps (11 g) kuivahiivaa
5 dl grahamjauhoja
1.5 tl suolaa
1 tl kanelia (talvella 2 tl)
(valinnainen: 2 dl rusinoita)
noin 5 dl vehnäjauhoja
1 muna voitelua varten
(valinnainen: siemeniä)

Sulata margariini mikrossa, ja sekoita joukkoon hunaja. Perusvispilä on tässä vaiheessa hyvä työkalua, ja lisää sillä rennosti sekoitellen myös vesi, maitojauhe ja kuivahiiva. Vispilöi sekaan vielä grahamjauhot, suola ja kaneli, ja jos maltat, jätä taikinakulho vaikka kymmeneksi minuutiksi omiin oloihinsa, jotta jauhot saavat hieman turvota.

Jatka taikinan työstämistä lisäämällä mahdolliset rusinat (itse laitoin vain yhden desin keltaisia rusinoita, mikä oli ihan liian vähän). Lisää vähitellen myös vehnäjauhot, ja vaihda vispilä muihin työvälineisiin. Älä ylijauhota taikinaa, vaan luota vaivaamisen aikana tapahtuvaan kehitykseen. Käsin työstäen sopiva vaivausaika on kymmenisen minuuttia. Peitä sitten taikinakulho liinalla, ja kohota se kaksinkertaiseksi vedottomassa paikassa.

Leivo taikinasta 2 kpl vuokaleipiä, jos mielit paahtoleipää. Hyvän tuloksen saat painelemalla taikinaa suorakulmioksi, ja rullaamalla sen ilmavaksi pötköksi. Sitten vain pötkö voideltuun leipävuokaan. (Taikina soveltuu ihan yhtä hyvin myös vuoattomaksi leiväksi tai sämpylöiksi.) Kohota leivonnaisia liinan alla vielä puolisen tuntia. Voitele leivät kananmunalla ja ripottele halutessasi niiden päälle siemeniä (unikko, seesam, tms.). Leivät paistuvat 225-asteisen uunin alatasolla noin puolessa tunnissa. Sämpylöille riittää 10-15 minuuttia. Jäähdytä leivonnaiset ritilän päällä, leivinliinalla peitettynä. Älä leikkaa leipää ennen kuin se todellakin on täysin jäähtynyt, mieluusti vasta seuraavan päivän aamuna.

Lusikoitava siideriä!

Jauhelihatäytteiset sämpyläruusukkeet

Sweet Taste of Helsinki 2013 & 2012

Mantelisilmän aprikoosi-piimälimppu

Toukkapullat (sämpylät unikko-taatelitäytteellä)

Juhannustaikoja & maastopyöräilyä

Mansikkaskonssit + haukkukuva

Jauheliharibsit (BBQ-mureke)

Porkkanatsatsiki - Kertaus on opintojen äiti?

Blogimeetti pohojalaasittain

Kesä se on kurkoosillakin

Corn flakes -kananuggetit

Punasteleva kaakaokakku (majoneesikakku)

Ruusuilla tanssijan mansikka-jugurttikakku

Lohi-vuokaleipä

Kerrostettu kahvi + jorinoita

Gnocchi alla puttanesca

Speculoos spectacle: Makeat aamiaisleivät

Että mitä me juodaan kesällä?

Kanelinen grahampaahtoleipä