Jännämarjamaistelua ja Alénin Henrin herkkuja

Toukokuun puolella CocoVi, featuring Henri Alén, tutustutti allekirjoittanutta ja muutamaa muuta pikku foodieta vähän erikoisempiin tuotteisiin. Goji, lucuma, chia, siitepölyrakeet, mulperi, pakuri... Onhan noita, ja osa tutumpia, osa ei. Siksipä oli hauska päästä maistelemaan ajoittain kummallisenkin kuuloisia (ja näköisiä) mokkuloita. Ja kuulla vinkkejä niiden käyttämiseen keittiön puolella.


Mansikka-raparperi-kookoskakku-triflet saatiin koota itse. Päälle ripoteltuna omia suosikkihärpäkkeitä: mulperinmarjaa, siitepölyrakeita ja kaakaopapurouhetta.





Oma asenteeni näihin eksoottisiin tuotteisiin (huom. tähän postaukseen ei tule sitä tiedätte-kyllä-mitä sanaa) on maanläheinen. Jos ainesosan maku, rakenne, kokkailumahikset ja ravitsemuksellisuus minua miellyttävät, liputan mielelläni puolesta. Mutta jos itsetarkoituksena on viidenkymmenen ihmejauhon ja -siemenen käyttäminen korvaamaan kaikkea normiraaka-aineistoa ja esimerkiksi kotimaan herkkuja, lopahtaa meikäläisen kiinnostus siihen. "Voit korvata X:llä sen-ja-sen, ja voit lisätä X:ää tähän-ja-tuohon." Jos minun tarvitsee selityksen ja maistamisen jälkeen edelleen kysyä miksi, voidaan homma unohtaa. Eli jos ei maku parane eikä tuote korvaa allergian, ruokavalion tai ravitsemuksen puolesta huonompaa vaihtoehtoa... why bother?


Gojimarjoja ja appelsiinia brownien ja juustokakun yhdistelmässä.
Makumaailma natsasi aika kivasti, vaikka reseptin erikoistuotteisuutta
palauttaisin itse normimpaan suuntaan.

Pumpernickel-tyyppinen leipä erikoiskotkotuksilla.
Taustalla kookoksinen kahvikakku trifleä varten.
Omiin makunystyröihini CocoVin tietoiskussa istuivat hupaisan näköiset ja hauskalta suussa tuntuvat mulperinmarjat. Ihana hunajaisen makea maku! Ja inkamarjat... Joista piakkoin lisähehkutusta skonssipostauksessa, BEWARE! Kookosöljy ja kaakaopapurouhe (kaakaonibs) taas kuuluivat meitsin keittiössä jo aiemmin vakiintuneisiin kavereihin. Gojimarjasuhde sen sijaan on edelleen haalea, niiden maku on minun suuhuni vähän semi. Ja lucumaa en vain tajua.

Se mitä sen sijaan tajusin, oli se, että Sokkokokissa aina niin kamalan kiltti Henri Alén on ruudun ulkopuolella särmämpi jätkä! Kokkipoju heitti erinomaista läppää, ja oli hommassa mukana tosi hyvällä ja rehellisellä asenteella. Saatiin hyvää keskustelua tämäntyyppisten eksoottisten tuotteiden käytöstä ja paikasta keittiössä. Eli käytetään nyt sitä omaa päätä, poimitaan jyvät akanoista, nautiskellaan hyvistä jutuista, mutta unohdetaan hypetys ja jeesustelu. Peukutan.


Juu juu, tytöt (ja pojat). Söpöstyttäähän se keittiömaisemaa.

Henri kokkasi meille possun kylkeä jännätahnan ja tsatsikin kera. Om nom nom.