Mitäs se äitienpäivä olisikaan ollut ilman kakkua? Itse asiassa se olisi ollut iloinen, aurinkoinen ja puuhakas päivä silloinkin, mutta kyllä makea kaakku kahvipöydässä ilman muuta kuului asiaan.
![]()
Koristekukkasen lajike lienee peukaloliisa. Terälehtien muotoilutyökaluun viitaten.
![]()
Ilahdutimme äitiä täytekakulla, jonka alempaan kerrokseen tuli mustikkasosetta ja samalla soseella maustettua kermaa. Ylempään kerrokseen taas sitruunamelissa-vadelmasosetta sekä tällä soseella maustettua kermaa. Marjat äidin (ja isänkin) keräämiä ja pakastamia! :D Sitruunamelissa allekirjoittaneen parvekepuutarhasta. ;) Kakkupohjana aivan normaali neljän munan kakkupohja, jonka jauhosatsista kolmannes vehnää, kolmannes perunaa ja kolmannes kaakaojauhetta. Kostutus maidolla. Päällipinnat vielä siveltiin loppukermalla, ja kakun niskaan kaulitsin blogiarvonnasta syssymmällä voittamani sokerimassakuorrutteen.
En ole kaulittaviin kuorrutehässäköihin aiemmin sotkeutunut, mutta sokerimassan työstäminen oli tomusokerin avulla lastenleikkiä (pun intendend). Ja lopputuloskin oli siisti. Kakun yli menevät (eli pois leikatut) reunaliepeet sotkeutuivat vähän mustikkaan, ja kun mustikkasosetta jäi muutenkin yli, värjäsin jämämassan kunnolla sinertäväksi. Tuli sitten kakkua kiertävä koristepunos ja päällistä koristava kukkanen kuin kaupan päälle! Siskosisilisko askarteli vielä kissimirrinkin.
![]()
Kaivoin tarjoiluastiaksi perintöastiaston ison lautasen/vadin. Sopi täydellisesti väriin ja fiilikseen. Jopa niin hyvin, että kuvassa kokonaisuus näyttää ihan tätimäiseltä kesähatulta? :D:D:D.
![]()
Kakun leikkauspinta oli tyylikäs. Kotimaisten marjojen aito väri tekee aina vaikutuksen. Sokerimassaa pelkäsin vaikeaksi ja pahanmakuiseksi, mutta molemmissa huoli osoittautui onneksi vääräksi. Mutta ei se silti ollut minun juttuni, tykkään paljon enemmän siitä, kun kakusta näkee mitä se pitää sisällään. Ei nyt siis tarvitse olla kaikkien ainesosien tyrkyllä, mutta nämä kauttaaltaan kuorrutetut hässäkät, marsipaanit ja muut venkulat ovat jotenkin peitenaamioita minun silmääni. Ja tulee keinotekoinen ja muovinen fiilis. Pitää näyttää syötävältä!
![]()
Aika hätäinen räpsy. Kerrankin kun nätimmin leikatusta palasta olisi pienellä keskittymisellä saanut upean poikkileikkauskuvan. :P
Koristekukkasen lajike lienee peukaloliisa. Terälehtien muotoilutyökaluun viitaten.
Ilahdutimme äitiä täytekakulla, jonka alempaan kerrokseen tuli mustikkasosetta ja samalla soseella maustettua kermaa. Ylempään kerrokseen taas sitruunamelissa-vadelmasosetta sekä tällä soseella maustettua kermaa. Marjat äidin (ja isänkin) keräämiä ja pakastamia! :D Sitruunamelissa allekirjoittaneen parvekepuutarhasta. ;) Kakkupohjana aivan normaali neljän munan kakkupohja, jonka jauhosatsista kolmannes vehnää, kolmannes perunaa ja kolmannes kaakaojauhetta. Kostutus maidolla. Päällipinnat vielä siveltiin loppukermalla, ja kakun niskaan kaulitsin blogiarvonnasta syssymmällä voittamani sokerimassakuorrutteen.
En ole kaulittaviin kuorrutehässäköihin aiemmin sotkeutunut, mutta sokerimassan työstäminen oli tomusokerin avulla lastenleikkiä (pun intendend). Ja lopputuloskin oli siisti. Kakun yli menevät (eli pois leikatut) reunaliepeet sotkeutuivat vähän mustikkaan, ja kun mustikkasosetta jäi muutenkin yli, värjäsin jämämassan kunnolla sinertäväksi. Tuli sitten kakkua kiertävä koristepunos ja päällistä koristava kukkanen kuin kaupan päälle! Siskosisilisko askarteli vielä kissimirrinkin.
Kaivoin tarjoiluastiaksi perintöastiaston ison lautasen/vadin. Sopi täydellisesti väriin ja fiilikseen. Jopa niin hyvin, että kuvassa kokonaisuus näyttää ihan tätimäiseltä kesähatulta? :D:D:D.
Kakun leikkauspinta oli tyylikäs. Kotimaisten marjojen aito väri tekee aina vaikutuksen. Sokerimassaa pelkäsin vaikeaksi ja pahanmakuiseksi, mutta molemmissa huoli osoittautui onneksi vääräksi. Mutta ei se silti ollut minun juttuni, tykkään paljon enemmän siitä, kun kakusta näkee mitä se pitää sisällään. Ei nyt siis tarvitse olla kaikkien ainesosien tyrkyllä, mutta nämä kauttaaltaan kuorrutetut hässäkät, marsipaanit ja muut venkulat ovat jotenkin peitenaamioita minun silmääni. Ja tulee keinotekoinen ja muovinen fiilis. Pitää näyttää syötävältä!
Aika hätäinen räpsy. Kerrankin kun nätimmin leikatusta palasta olisi pienellä keskittymisellä saanut upean poikkileikkauskuvan. :P