Kahvi on minulle seikkailu tai tutkimusmatka, ja pyrin vähitellen etsimään itselleni parasta papua, paahtoa, valmistustapaa, yms. Aitoon hifistelyyn en ehdi innostua, mutta on kiva kerätä uusia kahvikokemuksia ja -kokeiluja sekä kahviloissa että kotona.
Olin pitkään uskollinen teenjuoja, mutta nykyään vähintäänkin aamun aloitukseen on ihana saada kupponen kaffia. Pikakahvit, (manuaaliset) suodatinkahvit, pressopannukahvit, kapselikahvit, pannukahvit... Noita kaikkia menetelmiä on omassa taloudessani testailtu, mutta tavan kahvinkeitintä en sen sijaan ole koskaan omistanut!
![]()
Ja hei, kahviahan ei suinkaan yleensä keitetä, vaan kyse on uuttamisesta. Tähän ja moneen muuhun tiedonmuruun pääsin kiinni vastajulkaistun kahviraamatun kautta: Kahvi - Suuri suomalainen intohimo (Tammi 2014). Kirjan ovat koonneet Petri Nieminen ja Terho Puustinen, ja tutustumiskappaleeni on ollut jo varsin ankaran selailun kohteena.
Sain kahvikirjan muuten juuri sopivaan saumaan. Keittiövälineperheeseeni oli nimittäin juuri liittynyt myös merkittävää sisustusarvoa omaava historiallinen kahvimylly. Kirjasta sain hyviä vinkkejä kahvin jauhamiseen ja uuttamiseen liittyen. Määrät... Jauhatuskarkeuden merkitys uuttoaikaan.... Veden lämpötila... Paahtoajankohdan merkitys...
![]()
Tämä on loistoidea vaikka sinne pukin konttiin. Helposti lähestyttävä ja samalla paljon faktaa ja vinkkejä sisältävä opus tarjoaa takuulla jotakin jokaiselle, joka kahvikuppiin arjessa tai juhlassa tarttuu.
Ja kyllä muuten tulee ihan mahtavaa kahvia, kun jauhaa itse omaan makuunsa onnistuneen papu- ja paahtovalinnan kaffia. Tuoksu on huumaava, ja tuoreeltaan myllytetystä pavusta irtoaa herkulliset kahvit. Mutta täytyy sanoa, että hartaaseen käsimylly- ja uuttamisshowhun ei ihan niinä kiireisimpinä zombi-arkiaamuina viitsi intoutua... (Vaikka ei siinä oikeasti edes kauaa mene.) Mutta noina aamuina sitten pelastuksen voikin tuoda se minimaalisella efortilla ehkä hieman ei-henkilökohtaisen mutta lohduttavan tasalaatuisen kupposen loihtiva kapselikone!
Olin pitkään uskollinen teenjuoja, mutta nykyään vähintäänkin aamun aloitukseen on ihana saada kupponen kaffia. Pikakahvit, (manuaaliset) suodatinkahvit, pressopannukahvit, kapselikahvit, pannukahvit... Noita kaikkia menetelmiä on omassa taloudessani testailtu, mutta tavan kahvinkeitintä en sen sijaan ole koskaan omistanut!
Ja hei, kahviahan ei suinkaan yleensä keitetä, vaan kyse on uuttamisesta. Tähän ja moneen muuhun tiedonmuruun pääsin kiinni vastajulkaistun kahviraamatun kautta: Kahvi - Suuri suomalainen intohimo (Tammi 2014). Kirjan ovat koonneet Petri Nieminen ja Terho Puustinen, ja tutustumiskappaleeni on ollut jo varsin ankaran selailun kohteena.
Sain kahvikirjan muuten juuri sopivaan saumaan. Keittiövälineperheeseeni oli nimittäin juuri liittynyt myös merkittävää sisustusarvoa omaava historiallinen kahvimylly. Kirjasta sain hyviä vinkkejä kahvin jauhamiseen ja uuttamiseen liittyen. Määrät... Jauhatuskarkeuden merkitys uuttoaikaan.... Veden lämpötila... Paahtoajankohdan merkitys...
Tämä on loistoidea vaikka sinne pukin konttiin. Helposti lähestyttävä ja samalla paljon faktaa ja vinkkejä sisältävä opus tarjoaa takuulla jotakin jokaiselle, joka kahvikuppiin arjessa tai juhlassa tarttuu.
Ja kyllä muuten tulee ihan mahtavaa kahvia, kun jauhaa itse omaan makuunsa onnistuneen papu- ja paahtovalinnan kaffia. Tuoksu on huumaava, ja tuoreeltaan myllytetystä pavusta irtoaa herkulliset kahvit. Mutta täytyy sanoa, että hartaaseen käsimylly- ja uuttamisshowhun ei ihan niinä kiireisimpinä zombi-arkiaamuina viitsi intoutua... (Vaikka ei siinä oikeasti edes kauaa mene.) Mutta noina aamuina sitten pelastuksen voikin tuoda se minimaalisella efortilla ehkä hieman ei-henkilökohtaisen mutta lohduttavan tasalaatuisen kupposen loihtiva kapselikone!