Kukapa olisi tiennyt, että Helsingistä löytyy perulainen ravintola! Ainakaan minä en tiennyt, mutta nyt ollaan jo paljon viisaampia. Otettiin siis suunta Munkkiniemeen, ja löydettiin iloinen ravintola La Morena.
![]()
Kuhaceviche + tamales. Äyriäisiä talon tapaan (chili+ kookosmaito).
Ruokalista että henkilökunta tarjoavat oikeasti niin Etelä-Amerikkalaisen
kokemuksen kuin nyt Helsingissä on mahdollista. Tykkään!
Minusta on muuten ärsyttävää tilata ravintolassa samoja annoksia seuralaisen tai seuralaisten kanssa. Siis jopa silloin, kun ruokien jakaminen tai edes ristiinmaistelu ei tulisi kyseeseen. Joku vaan tökkii, jos ei pääse edes näkemään keittiöstä kannettavan erilaisia annoksia. Outoa, mutta tällainen minä olen.
Seuralainen sitten valitsi listalta minun suunnittelemani kuhacevivhen ja lammaspadan. Joten meitsi teki pääruoan osalta äkkikäännöksen kohti äyriäisiä (talon tapaan). ;) Cevichestä en ollut valmis tinkimään, mikä olikin fiksu myönnytys, mutta ylipuhuin jaettavaksi alkupalaksi vielä tamalesin (joka oli muuten muodoltaan ihan erilainen kuin oletin, tsekkaa ekan kuvan vasen yläkulma).
![]()
Lammas. Kuha. Leipä, salsa ja maissi.
La Morenan ilmapiiri on todella vieraanvarainen ja välitön, ja pidimme ruoasta paaaljon. Tämän tyypin makuja kun on aiemmin voinut maistella vain ulkomailla tai koettaa tapailla omassa kotikeittiössä. La Morenassa ei hienostella, vaan viihdytään. Ja jäi nälkää tulla kokeilemaan uudemman kerran muitakin annoksia! (Ja jälkkäreitä!!!)
Kuhaceviche + tamales. Äyriäisiä talon tapaan (chili+ kookosmaito).
Ruokalista että henkilökunta tarjoavat oikeasti niin Etelä-Amerikkalaisen
kokemuksen kuin nyt Helsingissä on mahdollista. Tykkään!
Minusta on muuten ärsyttävää tilata ravintolassa samoja annoksia seuralaisen tai seuralaisten kanssa. Siis jopa silloin, kun ruokien jakaminen tai edes ristiinmaistelu ei tulisi kyseeseen. Joku vaan tökkii, jos ei pääse edes näkemään keittiöstä kannettavan erilaisia annoksia. Outoa, mutta tällainen minä olen.
Seuralainen sitten valitsi listalta minun suunnittelemani kuhacevivhen ja lammaspadan. Joten meitsi teki pääruoan osalta äkkikäännöksen kohti äyriäisiä (talon tapaan). ;) Cevichestä en ollut valmis tinkimään, mikä olikin fiksu myönnytys, mutta ylipuhuin jaettavaksi alkupalaksi vielä tamalesin (joka oli muuten muodoltaan ihan erilainen kuin oletin, tsekkaa ekan kuvan vasen yläkulma).
Lammas. Kuha. Leipä, salsa ja maissi.
La Morenan ilmapiiri on todella vieraanvarainen ja välitön, ja pidimme ruoasta paaaljon. Tämän tyypin makuja kun on aiemmin voinut maistella vain ulkomailla tai koettaa tapailla omassa kotikeittiössä. La Morenassa ei hienostella, vaan viihdytään. Ja jäi nälkää tulla kokeilemaan uudemman kerran muitakin annoksia! (Ja jälkkäreitä!!!)