Kööpenhamina on aina ihan älyttömän mukava matkakohde. Eikä pelkästään lentoasemankin leipomosta löytyvien ihanien ruisleipästen takia (joita ostin taas kotiintuomisiksi, mistä lisää myöhemmin). Tanskassa kaikki asiat toimii, ja ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä kuin missään muualla. Kesät ja talvet. Missään muualla maailmassa en joudu jatkuvasti ihmettelemään minulle iloisesti hymyileviä ihmisiä. (Ei mulla joka Köpiksenreissulla ole voinut roikkua ketsupit paidanrinnuksilla tai muuta hassua?)
![]()
Muuten anonymisoidussa kuvassa taustalla kokkailee omistaja! :D.
Myös Tanskassa tarjoillaan ruokaa, ja paikallisedustus johdatti Gammel Mønt -nimiseen, kuulemma oikein suosittuun, paikkaan. Luvattiin hyvää ruokaa ja annoskokoa, joka ei jättäisi nälkäiseksi. Molemmat osiot lunastettiin, joskin henkilökohtaisesti jälkimmäinen kriteeri ei ole raflan valinnassa muut näkökohdat jyräävä ykkösjuttu. Varsinkaan, kun se tällaisissa tapauksissa johtaa aina siihen, ettei kenenkään vatsaan mahdu enää jälkiruokaa. :(
Meitsin valinnat:
Alkuruoka: raakaa sekä kylmäsavustettua lohta maukkain lisukkein. Ja jonkun mätiä. Pääruoka: piikkikampelaa, pinaattia (om nom nom) ja voitaikinaveistos (tosi outo osio minusta... maukkain puff pastry ikinä, mutta todella oudossa paikassa).
![]()
Parasta ruoan hyvän maun lisäksi raflassa oli se, että pääsimme istumaan kellaritasoon, jossa oli pieni keittiöosio, jossa toinen paikan omistajista kokkaili. Hienoa nähdä oman annoksen valmistuminen omin silmin muuallakin kuin snägärillä. Pääosa ravintolan appeista valmistui tietysti varsinaisessa piilokeittiössä.
Ruokailumme loppupuolella saimme vielä ihailla sitä, kun kokkikaarti nosti järjettömän määrän tanskalaisia jouluaterioita jollekin isolle nuorten miesten joukolle. Woah! Paikallisvahvistuksemme kertoi, että jos firmalla tai porukalla jää pikkujoulut juhlimatta etukäteen, voi homman korjata näin tammikuussakin. :D
![]()
Myös Tanskassa tarjoillaan ruokaa, ja paikallisedustus johdatti Gammel Mønt -nimiseen, kuulemma oikein suosittuun, paikkaan. Luvattiin hyvää ruokaa ja annoskokoa, joka ei jättäisi nälkäiseksi. Molemmat osiot lunastettiin, joskin henkilökohtaisesti jälkimmäinen kriteeri ei ole raflan valinnassa muut näkökohdat jyräävä ykkösjuttu. Varsinkaan, kun se tällaisissa tapauksissa johtaa aina siihen, ettei kenenkään vatsaan mahdu enää jälkiruokaa. :(
Meitsin valinnat:
Alkuruoka: raakaa sekä kylmäsavustettua lohta maukkain lisukkein. Ja jonkun mätiä. Pääruoka: piikkikampelaa, pinaattia (om nom nom) ja voitaikinaveistos (tosi outo osio minusta... maukkain puff pastry ikinä, mutta todella oudossa paikassa).
Parasta ruoan hyvän maun lisäksi raflassa oli se, että pääsimme istumaan kellaritasoon, jossa oli pieni keittiöosio, jossa toinen paikan omistajista kokkaili. Hienoa nähdä oman annoksen valmistuminen omin silmin muuallakin kuin snägärillä. Pääosa ravintolan appeista valmistui tietysti varsinaisessa piilokeittiössä.
Ruokailumme loppupuolella saimme vielä ihailla sitä, kun kokkikaarti nosti järjettömän määrän tanskalaisia jouluaterioita jollekin isolle nuorten miesten joukolle. Woah! Paikallisvahvistuksemme kertoi, että jos firmalla tai porukalla jää pikkujoulut juhlimatta etukäteen, voi homman korjata näin tammikuussakin. :D
