Suolaiset muffinit ovat jollain tapaa hämmentävä konsepti. Ovat tyypillisesti luokattoman rumia. Ja on jotenkin arveluttavaa sotkea hyvin erityyppisiä raaka-aineita kaikennielevään taikinamassaan, joka kadottaa niiden visuaalista ja kenties myös rakenteellistakin luonnetta. Miksi mokkuloida kiinteäksi näennäisleivonnaiseksi ainekset, joista voisi yhtä hyvin pyöräyttää normaalimman lautasruoan tai edes piirakan (siinä sentään pohja ja täyte eri faaseissa)?
![]()
Neuvokaa joku mistä voi ostaa (elintarvikesäilytykseen soveltuvia) paperipusseja. Marketeista olen löytänyt toistaiseksi vain näitä (säälittävän) pieniä eväspusseja.
Mutta joo. Suolaiset muffinit ovat parhaimmillaan jotain aika mahtavaa. Uunissa muhitettuna syntyy hienoja makusinfonioita, ja onhan siinä jotain hellyyttävää, kun pikantimpikin makumaailma on kietaistu pehmeän leivonnaisen sisään. Jota siis voit mutustella söpösti suoraan omista pikku kätösistä. Ja juuri tällaisia olivat myös tämänkertaiset maissimuffinit!
Kahden maissin muffinini piilottelevat makeita maissinjyviä polentaisessa taikinassa. Sideaineena ja mahevöittäjänä muffineissa on valkosipulilla maustettu majoneesi (joka korvaa taikinoissa muulloin tyypillisesti esiintyvät kananmunat ja rasvan), ja resepti onkin taas yksi eteenpäinharppaus lohi-vuokaleivän innoittamalla tuunailupolulla. Älyttömän hyviä, eikä edes kamalan rumia, kiitos polentan kullanketaisen värin ja söpöjen joululahjavuokien!
![]()
![]()
Jälkikirjoitus: Vaan oispa nää meheviä vielä seuraavanakin päivänä... Rakenne nimittäin kärsii kuivettumisesta, vaikka makua riittää edelleen. (Maistuivatkin siksi tuolloin valkosipulimajoneesiin dipattuna!) Ylijäävät muffaripuffarit kannattaa siksi pakastaa välittömästi, ovat merkittävästi parempia juuri sulatettuina kuin päivän tai pari huoneenlämmössä oleentuneina.
Mutta joo. Suolaiset muffinit ovat parhaimmillaan jotain aika mahtavaa. Uunissa muhitettuna syntyy hienoja makusinfonioita, ja onhan siinä jotain hellyyttävää, kun pikantimpikin makumaailma on kietaistu pehmeän leivonnaisen sisään. Jota siis voit mutustella söpösti suoraan omista pikku kätösistä. Ja juuri tällaisia olivat myös tämänkertaiset maissimuffinit!
Kahden maissin muffinini piilottelevat makeita maissinjyviä polentaisessa taikinassa. Sideaineena ja mahevöittäjänä muffineissa on valkosipulilla maustettu majoneesi (joka korvaa taikinoissa muulloin tyypillisesti esiintyvät kananmunat ja rasvan), ja resepti onkin taas yksi eteenpäinharppaus lohi-vuokaleivän innoittamalla tuunailupolulla. Älyttömän hyviä, eikä edes kamalan rumia, kiitos polentan kullanketaisen värin ja söpöjen joululahjavuokien!
Jälkikirjoitus: Vaan oispa nää meheviä vielä seuraavanakin päivänä... Rakenne nimittäin kärsii kuivettumisesta, vaikka makua riittää edelleen. (Maistuivatkin siksi tuolloin valkosipulimajoneesiin dipattuna!) Ylijäävät muffaripuffarit kannattaa siksi pakastaa välittömästi, ovat merkittävästi parempia juuri sulatettuina kuin päivän tai pari huoneenlämmössä oleentuneina.
Maissimuffinit (12 kpl) 2 dl polentajauhoja (karkeita maissijauhoja) 2 dl täysjyvävehnäjauhoja 2 tl soodaa 0.5 tl suolaa 0.5 tl valkopippuria 1 tl kuivattuja chilihiutaleita 2 rkl kuivattua korianteria (lehtiä) 0.75 dl valkosipulimajoneesia 1.5 dl maitoa 200 g makeita maissinjyviä Sekoita kulhossa kuivat ainekset: jauhot, sooda ja mausteet. Vispilöi toisessa kulhossa majoneesi ja maito. Yhdistä ainekset, ja sekoita taisaiseksi taikinaksi. Lisää lopussa joukkoon myös maissinjyvät. Lusikoi taikina sitten muffinivuokiin, ja paista leivoinnaisia 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. (Leipävuoassa paistamiseen tarvitaan 45 minuuttia.) |