Ravintelikerhon syöminkikohde viiksikuulle oli Tres Bones. Hyvänkokoisessa raflassa oli arki-iltanakin kaikki pöydät täynnä (syystäkin), ja ravintolasalin lisäksi olisi täältäkin löytynyt myös baaripuoli. Paikan konsepti on kaikin puolin ajan hermolla mitä tulee ruokalistaan, juomiin, ystävälliseen ja asiantuntevaan palveluun, sisustukseen jne. Samanaikaisesti rentoa ja ajatuksen kanssa viimeisteltyä.
![]()
Ennen ja jälkeen. Alku ja loppu. Menu ja laskukippo.
(Ja söpis-kanssaruokailijan lahjoittama jälkkäri!)
Alkuun otin raakaa naudan sisäfilettä, quinoaa, appelsiinia ja minttua. Huippukaunis ja värikäs annos, jonka makukombot olivat kuin juuri minua varten räätälöidyt. Granaattiomena sai niin iloiseksi! Vielä iloisempi olisin kyllä ollut, jos olisi ollut hieman enemmän valoa annoksesta ihailemiseen. (Syötiin varmaan tarkoituksella pimeässä, ettei viitsittäisi ottaa valokuvia... Mutta tämän pöytäseurueen pikaräpsyjä ei voinut tämäkään estää. Blogiympyröistä kaikille tutut Soppa-Hanna ja Ciabatta-Aleksi pitivät myös tästä huolta.) Valkea ilmava koristemassa, jota oli ripoteltu annoksen päälle, toi kyllä värikontrastia, mutta sen olisi kenties voinut jättää poiskin. (Pikkaisen kaipasin myös suolaa! Ehkä. Vähän fifty-sixty.)
Päämuonaksi tilasin miehekkäästi 12 tuntia haudutettua porsaan niskaa, maa-artisokkaa, kampasimpukkaa ja fenkolia. Possun ja kampasimpukan kombo puhututti pöydässä, mutta pyh ja pah... Surf and turf on kyllä aikakin vakiinnuttaa suomalaiseenkin ruokaskeneen. Mä oon niin surf and turf -aallon puolesta (eli yhdistetään kalaa tai mereneläviä liharuokaan). Varsinkin kun kyse kampasimpukasta, josta pidän todella paljon, mutta en vain pysty syömään niitä kovin montaa kerrallaan. Oikeastaan jo toinen tai viimeistään kolmas kampasimpukka alkaa maistua ällölle.
![]()
Alku & Pää.
Pää & Alku.
Ja jos alkuruoka ilahdutti, niin pääruoka oli aika napakymppi. Kampasimpukka nam nam nam. Ja hissukseen kypsynyt possunniska oli juuri niin maukasta kuin uskalsi odottaakin. Ja hienot paistoristikkokuviot myös. Entä annoksen lisuke? Fenkoli on mun lemppari, ja se oli ympäröity uudenlaisilla oivaltavilla mauilla. Lisukkeessa oli myös merilevää (hieno surf and turf -teeman alleviivaus), mikä oli piste iin päälle. Wakame-leväksi tulkitsimme. Om nom nom. Aamen.
Jälkkäriä en täyden vatsan sekä hienosti onnistuneiden alkupala- ja pääruokavalintojen vuoksi halunnut ottaa. Ähky tai jälkiruoka-annoksen tasonotkahdus olivat riskejä, jotka jätin muiden otettavaksi. Pöytäseurueemme jälkiruoattomille jäsenille tarjottiin kuitenkin erään ruokailijan toimesta myös makiaa, tsekkaa ihan eka kuva! :D
![]()
Leivät oli hassussa peltikipossa. Levitettä ja seesamia kannella.
Niin, ja peltikipoissa tuli laskukin! :D
Yhteenveto: Todella mainiota ruokaa ja hyvin tätä päivää ilmentävä ravintolakonsepti. Suosittelen! Ja on söpöt eripari tuolit, ja laskutkin tulee kivoissa pikku purkeissa. Ainiin... ruokalistat olivat puhtaita! Kiitos! (Vihaan klähmäisiä, edellisen asiakkaan annos- ja viinivalinnoilla koristeltuja paperilappusia. Muutkin raflat voisi opetella tulostamaan menunsa useammin tai laminoimaan ja pyyhkimään ne puhtaaksi. Pliiz!)
Eikä edes mennyt ruokahalu, vaikka yhdellä jampalla toisessa pöydässä oli typerä lippa päässä koko ajan. Argh. :D
(Ja söpis-kanssaruokailijan lahjoittama jälkkäri!)
Alkuun otin raakaa naudan sisäfilettä, quinoaa, appelsiinia ja minttua. Huippukaunis ja värikäs annos, jonka makukombot olivat kuin juuri minua varten räätälöidyt. Granaattiomena sai niin iloiseksi! Vielä iloisempi olisin kyllä ollut, jos olisi ollut hieman enemmän valoa annoksesta ihailemiseen. (Syötiin varmaan tarkoituksella pimeässä, ettei viitsittäisi ottaa valokuvia... Mutta tämän pöytäseurueen pikaräpsyjä ei voinut tämäkään estää. Blogiympyröistä kaikille tutut Soppa-Hanna ja Ciabatta-Aleksi pitivät myös tästä huolta.) Valkea ilmava koristemassa, jota oli ripoteltu annoksen päälle, toi kyllä värikontrastia, mutta sen olisi kenties voinut jättää poiskin. (Pikkaisen kaipasin myös suolaa! Ehkä. Vähän fifty-sixty.)
Päämuonaksi tilasin miehekkäästi 12 tuntia haudutettua porsaan niskaa, maa-artisokkaa, kampasimpukkaa ja fenkolia. Possun ja kampasimpukan kombo puhututti pöydässä, mutta pyh ja pah... Surf and turf on kyllä aikakin vakiinnuttaa suomalaiseenkin ruokaskeneen. Mä oon niin surf and turf -aallon puolesta (eli yhdistetään kalaa tai mereneläviä liharuokaan). Varsinkin kun kyse kampasimpukasta, josta pidän todella paljon, mutta en vain pysty syömään niitä kovin montaa kerrallaan. Oikeastaan jo toinen tai viimeistään kolmas kampasimpukka alkaa maistua ällölle.
Pää & Alku.
Ja jos alkuruoka ilahdutti, niin pääruoka oli aika napakymppi. Kampasimpukka nam nam nam. Ja hissukseen kypsynyt possunniska oli juuri niin maukasta kuin uskalsi odottaakin. Ja hienot paistoristikkokuviot myös. Entä annoksen lisuke? Fenkoli on mun lemppari, ja se oli ympäröity uudenlaisilla oivaltavilla mauilla. Lisukkeessa oli myös merilevää (hieno surf and turf -teeman alleviivaus), mikä oli piste iin päälle. Wakame-leväksi tulkitsimme. Om nom nom. Aamen.
Jälkkäriä en täyden vatsan sekä hienosti onnistuneiden alkupala- ja pääruokavalintojen vuoksi halunnut ottaa. Ähky tai jälkiruoka-annoksen tasonotkahdus olivat riskejä, jotka jätin muiden otettavaksi. Pöytäseurueemme jälkiruoattomille jäsenille tarjottiin kuitenkin erään ruokailijan toimesta myös makiaa, tsekkaa ihan eka kuva! :D
Niin, ja peltikipoissa tuli laskukin! :D
Yhteenveto: Todella mainiota ruokaa ja hyvin tätä päivää ilmentävä ravintolakonsepti. Suosittelen! Ja on söpöt eripari tuolit, ja laskutkin tulee kivoissa pikku purkeissa. Ainiin... ruokalistat olivat puhtaita! Kiitos! (Vihaan klähmäisiä, edellisen asiakkaan annos- ja viinivalinnoilla koristeltuja paperilappusia. Muutkin raflat voisi opetella tulostamaan menunsa useammin tai laminoimaan ja pyyhkimään ne puhtaaksi. Pliiz!)
Eikä edes mennyt ruokahalu, vaikka yhdellä jampalla toisessa pöydässä oli typerä lippa päässä koko ajan. Argh. :D