Mökkiläisten mustikkatulijaiset ovat vaihtuneet tatteihin ja puolukoihin, joita onkin tullut nautiskeltua ennen kaikkea aamupalajugurtissa myslin kera. Siis lähinnä niitä puolukoita... Sienet on säästetty illalliselle. Mutta puolukkaa on riittänyt leivonnaisiinkin, ja klassisten marjapiirakoiden sijaan mieli teki kokeilla jotain ihan uuttakin.
Tiedän, että syksykään on tuskin alkanut... mutta... joko sen yhden sanan saa
jo silti sanoa? Nämä värit ja tomusokeri vaan saavat jo haaveilemaan siitä...
DanSukkerin sivuilta löysin suklaisen ohjeen, jota sitten lähdin testaamaan. Mutta oliko virhe jatkaa kakun paistamista ohjeen neuvoman 20 minuutin jälkeen? Resepti ei nimittäin kertonut tulisiko kakun olla läpikypsää, ja koska tikulla pistäessä kakku oli kovasti taikinaista, jatkoin kypsentämistä vielä melkein 10 minuuttia. Ja sitten kakku oli läpikypsä. Okei, alkuperäisestä reseptikuvasta olisin voinut ehkä päätellä, että kakku tulisikin jättää raa'aksi, koska sen keskusta on mutakakkutyyliin vajonnut. Omani sen sijaan on läpikypsän kakun tapaan keskeltä koholla myös jäähdyttyän. Tavallaan siis ihan eri kakku.
Entä sitten maku? Desi (kukkuraisenakin) oli liian vähän, mitä tulee puolukoiden annostukseen. Puolitoista, ehkä jopa kaksikin, voisi mielestäni laittaa syksyn kunniaksi. Muutoinkin maku jäi hieman vaisuksi ennakko-odotuksiini nähden. Ehkä jokin mauste toisi kakkuun kipinää? Tai olisiko ollut parempi raa'an mehevänä? Täysin kypsäksi paistettu kakku ei ollut kuiva, muttei erikoisesti meheväkään. [Jälkihuomautus: Kakkua jäi yksi pala pakkaseen, joskaan se ei siellä kauaa ehtinyt vanheta. Haukkasin kokeilunhaluisena tätä palaa jo jäisenä, sillä kakku on tyyppiä pehmeähkö-myös-suoraan-pakastimesta. Ja kuulkaa oli ehdottomasti parhaimmillaan ns. jäisenä. Parempaa kuin lämpöisenä, huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä.]
Ohjeena siis DanSukkerin Puolukka-suklaakakku, jota noudatin varsin tarkasti. Tumman suklaani kaakaopitoisuus oli tosin hieman matalampi. Ja sesonkia kun eletään, oli käytettävissäni ihan tuoreita puolukoita pakastemarjojen sijaan. Niin... ja luulin käyttäneeni hieman erilaista sokeria, kun muscovadon sijaan minun tumma sokerini oli ruokosokeria. Vaan ruokosokeria se on muscovadokin, ilmeisesti vaan hieman kosteammassa muodossa tjsp. Summa summarum, en siis esitä reseptiä tässä, koska noudatin kerrankin kiltihkösti linkin takaa löytyvää alkuperäisohjetta.
jo silti sanoa? Nämä värit ja tomusokeri vaan saavat jo haaveilemaan siitä...
DanSukkerin sivuilta löysin suklaisen ohjeen, jota sitten lähdin testaamaan. Mutta oliko virhe jatkaa kakun paistamista ohjeen neuvoman 20 minuutin jälkeen? Resepti ei nimittäin kertonut tulisiko kakun olla läpikypsää, ja koska tikulla pistäessä kakku oli kovasti taikinaista, jatkoin kypsentämistä vielä melkein 10 minuuttia. Ja sitten kakku oli läpikypsä. Okei, alkuperäisestä reseptikuvasta olisin voinut ehkä päätellä, että kakku tulisikin jättää raa'aksi, koska sen keskusta on mutakakkutyyliin vajonnut. Omani sen sijaan on läpikypsän kakun tapaan keskeltä koholla myös jäähdyttyän. Tavallaan siis ihan eri kakku.
Entä sitten maku? Desi (kukkuraisenakin) oli liian vähän, mitä tulee puolukoiden annostukseen. Puolitoista, ehkä jopa kaksikin, voisi mielestäni laittaa syksyn kunniaksi. Muutoinkin maku jäi hieman vaisuksi ennakko-odotuksiini nähden. Ehkä jokin mauste toisi kakkuun kipinää? Tai olisiko ollut parempi raa'an mehevänä? Täysin kypsäksi paistettu kakku ei ollut kuiva, muttei erikoisesti meheväkään. [Jälkihuomautus: Kakkua jäi yksi pala pakkaseen, joskaan se ei siellä kauaa ehtinyt vanheta. Haukkasin kokeilunhaluisena tätä palaa jo jäisenä, sillä kakku on tyyppiä pehmeähkö-myös-suoraan-pakastimesta. Ja kuulkaa oli ehdottomasti parhaimmillaan ns. jäisenä. Parempaa kuin lämpöisenä, huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä.]
Ohjeena siis DanSukkerin Puolukka-suklaakakku, jota noudatin varsin tarkasti. Tumman suklaani kaakaopitoisuus oli tosin hieman matalampi. Ja sesonkia kun eletään, oli käytettävissäni ihan tuoreita puolukoita pakastemarjojen sijaan. Niin... ja luulin käyttäneeni hieman erilaista sokeria, kun muscovadon sijaan minun tumma sokerini oli ruokosokeria. Vaan ruokosokeria se on muscovadokin, ilmeisesti vaan hieman kosteammassa muodossa tjsp. Summa summarum, en siis esitä reseptiä tässä, koska noudatin kerrankin kiltihkösti linkin takaa löytyvää alkuperäisohjetta.