Kuivaa asiaa ompuista ja kiiveistä

Kasviskuivuri kuuluu vahvasti keittiön koneisiin tyyppiä oishan se kiva, mutta... Siksipä onkin eri kivaa, jos lähipiiristä tällainen laite löytyy lainakäyttöönkin jaettavaksi. Minä vein kylään mennessäni mukanani omppuja ja kiivejä, ja sitten vaan hedelmät siivuiksi ja kuivurin tasoille huristelemaan.

Vasemmalla omppujen työstöä, joukossa myös jokunen viinirypäle!
Oikealla taas kiivien tie talouspaperilla taputtelun kautta kuivuriritilälle.
Varsinkin omenan kuivattaminen alkaa olla ajankohtainen juttu, kun syksyn sato alkaa olla käsillä. Kiivejä ei pahemmin kotipuutarhoissa kyllä kasva, mutta suosittelen ehdottomasti testaamaan niiden kuivaamista, mikäli kuivuri löytyy (tai maltti riittää uunissa tms. kuivaamiseen). Omenien tapaan myös kiivisiivut jätettiin tässä vielä nahkean kuiviksi (ei täysin kuivakkaan rapeiksi), ja olivat muuten tosi maukkaita. Kuivatetun kiivin maku tiivistyy ja makeutuu, mutta sille ominaista kirpakkuuttakin säilyy. Nämä luonnon karkit hakkaavat mennen tullen missä-äksät!

Kuivurikäytön noviisina tuli kyllä opittua muutama juttu vastaisen varalle. Erityisesti pienemmiksi palasiksi leikkaamisen kokisin hyväksi ideaksi seuraavaa kuivurivisiittiäni ajatellen. Tai jos haluaa tehdä aivan rapisevan kuivia lastuja, pitää siivujen olla tooodella ohuita. Paksummat, nahkeat palat ovat minusta kyllä maukkaampia, mutta jos hedelmiin jää vielä kosteutta, ne eivät tietenkään säily yhtä kauan. Käyttötarkoituksen ja maun mukaan siis!

(Ja jos muuten jollain on tarjolla hyviä kuivurivinkkejä, niitä otetaan vastaan seuraavia kuivaustalkoitamme varten! Marjaniksejä?)

Valmiita tuotoksia: omppua ja kiiviä. Mums!