Karjalanpiirakat ovat itse tehtyinä aina menestys. Hommaan liittyy niin monta positiivista arvoa, että alta pois... Lapsuuden muistot, suomalaisuus, perinteet, sukulaisuus, itsetekeminen, terveellisyys, viitseliäisyys, välittäminen, juhlahetket, arkiaamut, jne.
Meillä karjalanpiirakat tulevat ajankohtaiseksi leivontatoiveeksi usein talven lähestyessä. Ja onhan se kätevää, kun voi samantein kiehauttaa ison satsin riisipuuroa, josta riittää paitsi piirakkatäytteeksi, myös aamu- tai iltapalaksi kanelin ja sokerin kanssa. Tällä kertaa tosin puuro paistui uunissa eikä liedellä.
Karjalanpiirakoiden leipominen ei oikeastaan ole erityisen vaikeaa, lähinnä kannattaa pitää silmällä paistoaikaa, sillä kuuma paistolämpötila kärväyttää piirakat tai leivinpaperit nopeasti, jos jäät haaveilemaan. Rypyttäminen on tietysti taitolaji, mutta persoonallisuus ei liene useinkaan haitta tai hidaste. ;)
Aiempi karjalanpiirakkaresepti pitikin jo sisällään avautumisen rypytyksen tiimoilta, ja täytyypä sanoa, että tuolloin ideoimani pyöreä rypytystekniikka on nykyään oma suosikkini. Tasainen ja nätti tulos, vaikkei ihan perinteinen.
Tällä kertaa oli muuten sen verran kovat piipussa, että kaulitsin kuoritaikinaa isompina levyinä, joista leikkasin muotilla symmetriset pyörylät. Puolet pikkuruisista piirakoista nimittäin vein kaveriporukan illanistujaisiin, mikä motivoi panostamaan ilmiasuun normia enemmän. Hieman turhaa hifistelyä! :D
Meillä karjalanpiirakat tulevat ajankohtaiseksi leivontatoiveeksi usein talven lähestyessä. Ja onhan se kätevää, kun voi samantein kiehauttaa ison satsin riisipuuroa, josta riittää paitsi piirakkatäytteeksi, myös aamu- tai iltapalaksi kanelin ja sokerin kanssa. Tällä kertaa tosin puuro paistui uunissa eikä liedellä.
Karjalanpiirakoiden leipominen ei oikeastaan ole erityisen vaikeaa, lähinnä kannattaa pitää silmällä paistoaikaa, sillä kuuma paistolämpötila kärväyttää piirakat tai leivinpaperit nopeasti, jos jäät haaveilemaan. Rypyttäminen on tietysti taitolaji, mutta persoonallisuus ei liene useinkaan haitta tai hidaste. ;)
Aiempi karjalanpiirakkaresepti pitikin jo sisällään avautumisen rypytyksen tiimoilta, ja täytyypä sanoa, että tuolloin ideoimani pyöreä rypytystekniikka on nykyään oma suosikkini. Tasainen ja nätti tulos, vaikkei ihan perinteinen.
Tällä kertaa oli muuten sen verran kovat piipussa, että kaulitsin kuoritaikinaa isompina levyinä, joista leikkasin muotilla symmetriset pyörylät. Puolet pikkuruisista piirakoista nimittäin vein kaveriporukan illanistujaisiin, mikä motivoi panostamaan ilmiasuun normia enemmän. Hieman turhaa hifistelyä! :D
Karjalanpiirakat(2 pellillistä, eli 20+20 minipiirakkaa)Riisipuuro 1 l maitoa 2 dl puuroriisiä 1 tl suolaa Kuoritaikina 2 dl kylmää vettä 2 tl suolaa (vähempikin riittäis) 5 dl ruisjauhoja + voiteluun maitoa ja voita Mittaa puuroainekset uunivuokaan, ja kypsennä 175 asteessa noin 2 h välillä sekoittaen. Anna puuron jäähtyä. Sekoita kuoritaikinan ainekset keskenään. Kaulitse vehnäjauhoja apuna käyttäen pulikalla muutama piirakkakuori kerrallaan, ja säilytä lopputaikinaa sillä aikaa kelmutettuna kuivumisen välttämiseksi. Levitä kaulittujen taikinakuorten päälle riisipuuroa, ja käännä ja rypytä reunat. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Kastele piirakat paistamisen jälkeen maito-voisula-seoksessa, ja kääri ne voi- tai leivinpaperiin ja sitten vielä keittiöliinan sisään. Malta odotella hetki ennen maistelua! |